Isyyspakkaus

Häittemme parasmies oli oikeassa, kun arvasi Jukka Rasilan Isyyspakkaus komedian tuottavan puolikas-blogiin takuulla postauksen.

Esityksestä lyhyesti

Isyyspakkausta oli kehuttu minulle monesta tuutista. Heittäydyin teatterin pyörteisiin, koska useat miehet, varsinkin isät kehuivat esitystä varauksetta. Parasta antia esityksessä olivat yhtymäkohdat minullekin tutuiksi tulleista neuvottomuuden tunteista neuvolassa, halusta ratkaista ongelmia odotuksen aikana ja tärkein päätelmä läsnäolemisen tärkeydestä. Isyyspakkaus oli minun mielestä nimensäveroinen ja yhtä kattava kuin Kelan kilpaileva tuote äideille. Kävimme katsomassa Rasilan Isyyspakkausen teatteriravintola Riossa eilen 28.9.

Komediasta omiin ajatuksiin 

Komedian päähenkilö Janne tuli maininneeksi heille tuttuja perheitä. Hän kertoi vanhemmista millaisiksi he vaimonsa Ullan kanssa eivät haluasi koskaan tulla tai joutua. Janne kertoi myös kadehdittavan täydellisestä perheestä, jollaisiksi he eivät voisi koskaan pystyä vaikka haluaisivatkin. Mietin kotona sängyssä mahojemme vieressä ääneen vaimolleni, että onko vanhemmuus arvostelulaji, jossa tulee menestyä jollain tietyllä tavalla. Itselleni on vierasta verrata omaa perhettäni tai tekemisiämme muihin perheisiin. Otan tietenkin vinkkejä vastaan vanhemmilta ja ammattilaisiltakin. Kilpailutilanteeksi en osaa tällaista itseään kehittävää vertailua ja neuvomista ajatella. Vaimoni oli hieman eri mieltä kanssani ja kertoi, että välillä tulee vertailtua, mutta paineita menestymisestä vertailussa ei ole. Onkohan tällaisessa ajattelussa vaara lipsahtaa kateuden kuolemansynnin äärelle? Meidän naapurilla on farmarimallin Skoda ja poliisikin vielä...

Janne kertoi tilanteesta, jossa hänen isänsä oli joutunut perheen naisten arvostelun kohteeksi touhutessaan pikku-Jannen kanssa. Minä tulen olemaan tuossa tilanteessa varmasti. Äitini ja vaimoni tulevat hyväntahoisesti tarkkailemaan suoriutumistani vauvan kanssa vaippojen vaihdossa ja pukemisessa. Arvosteluni jatkuu ymmärränkö laittaa tarpeeksi paksun pipon vauvalle pakkasessa ulkoiluun. Tiedän, että vanhemmuuteni sivistyksen musta-aukko sijoittuu lapsen ensimmäisen viiden vuoden ajanjaksolle. Lupaan olla luhistumatta viipyilevien katseiden ja mahdollisten tuhahdusten alla. Laitan vaipan uudelleen kun paska valuu pitkin niskaa ja niin edelleen. Kyllä minä odotan tunnekuohuja ja unirytmini jostakin ihmeen syystä taipunut niin, että olen aamulla hereillä ilman kelloa viimeistään seitsemältä.

http://www.teatteririo.fi/

Jannen kommentti, että vanhemmat eristävät lapsensa ympäröivältä maailmalta ja haluavat selvitä kaikista yksin, kolahti minuun. Olen tässä blogissa useasti maininnut, että parisuhteen hoitaminen on tärkein asia joka pitää hoitaa kuntoon, että lapset ja perhe voivat hyvin. Olen lupaillut äidilleni, tulevalle mummulle, että rasitamme häntä vähän uuden tulokkaan kanssa. Taidan pyrkiä harkistusti syömään sanani tässäkin asiassa kaloreista välittämättä. Vaimoni kanssa olemme hoitaneet tuttaviemme vauvoja aika vähän ja pystyisimme auttamaan enemmänkin. Toki aina pyydettäessä olemme pyrkineet järjestämään aikaa lapsen hoitoon. Eihän vankilakaan eristä ihmistä ympäröivästä maailmasta yhtä täydellisesti kuin vanhemmat pienen vauvansa ja samalla itsensä, kun yrittävät selvitä yksin. Jos joku tämän postauksen lukijoista rohkaistuu pyytämään ystäväänsä tai vanhempiaan lapsen vahdiksi, että saa mennä treffeilleen lapsensa toisen vanhemman kanssa, niin olen onnistunut. Parasta mitä mies voi lapselleen tehdä on rakastaa hänen äitiään.