Yön aikana lunta oli satanut jäädäkseen, ajattelin avattuani makuuhuoneen sälekaihtimet. Heräsimme vaimoni kanssa ennen poikaa aamukahville ja ihmettelimme maan valkeutta. Oli viitteitä, että tänään olisi hyvä syntymäpäivä, koska Tallinnan laivalta tuttu veikko oli löytänyt vaimoni pöksyihin. Olin levollinen ja pyrin keräämään eilen mainitsemaani viisautta todennäköiseen tulevaan. Puolen päivän aikaan poika päätti lähteä mummulaan kävellen. Halusin lähteä mukaan saattamaan. Halusin kertoa, että en osaa kuvitella parempaa veljeä vauvalle. Juttelimme minun isoveljeydestäni. Muistelin kuinka pikkuveljeni kulki päiväkotiin mukanani minun matkatessa kouluun. Erotessamme tahoillemme poika mietti, että tänään olisi hyvä jos pikkuinen syntyisi, kun päivämäärä on sellainen kuin on. Otin polvioperaation jälkeen ensimmäiset juoksuaskeleet ja hölkkäsin Kuivasjärven ympäri kotiin. Vaimoni näytti tuskaiselta. Sauna oli päällä. Laitoin ruokaa uuniin ja sunnuntaisaunoimme hyvän tuulisina, söimme yhdessä. Vaimolla supisteli kivuliaasti ja punaisella tussilla oli lapulle kirjoitettu kellon lyömiä: 14:54, 15:18, 15:27, 15:38, 15:48 Oli aika lähteä. Keittiön ikkunan edestä käveli hevonen. Veimme pojalle koulurepun mummulaan. Oli kylmä, nappasin pojan syliin ja hän antoi auton ikkunasta autossa istuvalle äidilleen suukon.
Ajoin sairaalaan ja sitten oli aika. Osasin käyttäytyä ja tein kaiken mitä vaimoni pyysi. Hieroin pohkeesta, laskin supistusten sekunteja, tarjosin mehua, soitin kelloa ja tunsin olevani kerrankin paikassa, jossa minun pitää olla. Vaimoni oli kovilla. Kunnioitus rakastamaani naista kohtaan kasvoi ponnistus ponnistukselta. Vauva lähti syntymään kasvot ylös päin. Katseeni kohtasi tummat silmät kun kätilö auttoi vielä lastani syntymään. Sitten se oli siinä. Terve, kaunis, pieni ihminen teki minusta puolitoistakertaisen isän 2.12.2012. Enempää minulla ei ole valitettavasti sanoja kuvaamaan tunnetta tai jos yrittäisin ne pilkkaisivat yhteistä onneamme.
Poika painaa pisteen syntymällään tälle kasvukertomukselleni, kipuilulle. Päässä soi kaunis musiikki
Valtavasti onnea!
VastaaPoistaOlisi kyllä ihan kiva lukea jatkossakin kuulumisia, vauvaperheen arki miesnäkökulmasta olisi mielenkiintoista luettavaa.
Onnea tuhannesti!
VastaaPoistaLöysin blogisi jonkun linkkaamana ja luin heti ensi-istumalta kaikki postaukset. Laitan linkin talteen ja annan oikealla hetkellä omalle kullalleni :)
Kuulumisianne olisi ihanaa päästä lukemaan jatkossakin, mutta toisaalta tässä on kaunis lopetus tälle tarinalle. Kaikkea hyvää jatkossa, niin sinulle, vaimollesi, isoveljelle kuin perheen pienimmällekin. Kissoja unohtamatta.
-Notte
Kasvutarinani puolikkaasta puolitoistaiseksi on nyt koluttu täydellisesti loppuun. Oon miettinyt miten tarina mahdollisesti jatkuu ja kuinka pienen pojan tai tuoreen 1,5 isän tarinaa olisi viisainta lähteä kirjoittamaan. Jokunen idea on, mutta lopullista muotoa pitää vielä "synnytellä". Mitään "Tänään vaihdoin vaipat, ennen imetystä ja se tuntui hyvältä"- tyylistä raporttia ei varmuudella tipu eikä lirise.
PoistaKiitos isosti mukavasta kommentista. Kiitämme pienesti ynähtämällä, miehen ja naisen äänellä, pienen pojan äänellä ja naukaisemme loppuun. Kiitos nauskis!
Onnittelut koko perheelle :) Tämä blogi on ollut tosi mukavaa seurattavaa, toivottavasti palaat areenalle joskus myöhemmin.
VastaaPoistaPaljon voimia ja onnittelut myös isoveikalle <3
Paljon onnea koko perheelle!
VastaaPoistaMeillä vieläkin odotetaan...
t. Johanna Jokela
Kiitos, onnittelut menevät varmasti perille kun poika touhottaa sitterissä vieressä ja talon tytöt lepäilevät. Poika tosin meni jo kouluun. Onnellista joulun aikaa ja voimia odotukseen. Se palakittee!
Poista