Ultra tehtiin Meri-Oulun neuvolassa. Paikka oli pieni kaksio, kodin omainen tunnelmaltaan ja kaikkien terveyskeskusten vastakohta. Olin kovasti luottavainen, että kaikki on hyvin. Kätilö, joka vaimoni ultrasi osasi kyllä vahvistaa tunnetta pelkällä ammattimaisella asenteella ja otteella kaikkeen tekemiseen. Käsittämätöntä kuinka julkisen- ja yksityisen puolen terveyspalveluissa on eroja. Ensimmäinen neuvolakäyntimme oli toki positiivinen kokemus, mutta ero tunnelmassa on iso. En käyttäisi koskaan julkisen puolen terveyspalveluita jos palkkani olisi jotain muuta kuin kunnallisella puolella on.
Ultrassa löytyi 2,75cm pitkä (lyhyt) ihmisen alku, joka tahdottomasti heilutteli meille viestiä, että kaikki on hyvin. Niskapoimu oli sillä mallilla, että voimme odottaa tervettä pikkuista joulukuun 7. syntyväksi. En ollut huolestunut, enkä osannut toistaiseksi edes liikuttua kovasti. Hyvältä toki tuntui nähdä, että kaikki on hyvin. Liikuttavinta oli nähdä vaimoni, jota helpotus itkuna ravisteli. Halasin, rakastin lujasti ja vein romanttisesti ABC:lle syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti