maanantai 3. joulukuuta 2012

Kaunis pieni ihminen

Yön aikana lunta oli satanut jäädäkseen, ajattelin avattuani makuuhuoneen sälekaihtimet. Heräsimme vaimoni kanssa ennen poikaa aamukahville ja ihmettelimme maan valkeutta. Oli viitteitä, että tänään olisi hyvä syntymäpäivä, koska Tallinnan laivalta tuttu veikko oli löytänyt vaimoni pöksyihin. Olin levollinen ja pyrin keräämään eilen mainitsemaani viisautta todennäköiseen tulevaan. Puolen päivän aikaan poika päätti lähteä mummulaan kävellen. Halusin lähteä mukaan saattamaan. Halusin kertoa, että en osaa kuvitella parempaa veljeä vauvalle. Juttelimme minun isoveljeydestäni. Muistelin kuinka pikkuveljeni kulki päiväkotiin mukanani minun matkatessa kouluun. Erotessamme tahoillemme poika mietti, että tänään olisi hyvä jos pikkuinen syntyisi, kun päivämäärä on sellainen kuin on. Otin polvioperaation jälkeen ensimmäiset juoksuaskeleet ja hölkkäsin Kuivasjärven ympäri kotiin. Vaimoni näytti tuskaiselta. Sauna oli päällä. Laitoin ruokaa uuniin ja sunnuntaisaunoimme hyvän tuulisina, söimme yhdessä. Vaimolla supisteli kivuliaasti ja punaisella tussilla oli lapulle kirjoitettu kellon lyömiä: 14:54, 15:18, 15:27, 15:38, 15:48  Oli aika lähteä. Keittiön ikkunan edestä käveli hevonen. Veimme pojalle koulurepun mummulaan. Oli kylmä, nappasin pojan syliin ja hän antoi auton ikkunasta autossa istuvalle äidilleen suukon.
Ajoin sairaalaan ja sitten oli aika. Osasin käyttäytyä ja tein kaiken mitä vaimoni pyysi. Hieroin pohkeesta, laskin supistusten sekunteja, tarjosin mehua, soitin kelloa ja tunsin olevani kerrankin paikassa, jossa minun pitää olla. Vaimoni oli kovilla. Kunnioitus rakastamaani naista kohtaan kasvoi ponnistus ponnistukselta. Vauva lähti syntymään kasvot ylös päin. Katseeni kohtasi tummat silmät kun kätilö auttoi vielä lastani syntymään. Sitten se oli siinä. Terve, kaunis, pieni ihminen teki minusta puolitoistakertaisen isän 2.12.2012. Enempää minulla ei ole valitettavasti sanoja kuvaamaan tunnetta tai  jos yrittäisin ne pilkkaisivat yhteistä onneamme.

Poika painaa pisteen syntymällään tälle kasvukertomukselleni, kipuilulle. Päässä soi kaunis musiikki    


lauantai 1. joulukuuta 2012

Oho, onpa porno kätilö!

Nyt pitää ehkä ymmärtää, että pian syntyvä lapsi ei ole uhkapeliorientoitunut. Hän on päättänyt syntyä sopivalla hetkellä eikä vanhempien vedonlyönnillä näytä olevan mitään väliä. Pitänee laittaa muistiin ja kostaa sopivalla hetkellä.
Oikeastaan tämä päivä on ollut tervetullut syntymättömyyspäivä. Aamusella pääsimme osallistumaan vaimoni kanssa pojan joulujuhlaan. Poika oli juhlassa esitettävän näytelmän pääosassa. Tunsin perusteetonta ylpeyttä siinä määrin, että hihkuin paikallani ja pyöreähkö olemukseni tuntui soikeilevan. Perusteetonta ylpeyttä siinä mielessä, että minulla ei ollut osuutta eikä arpaa huikeasti onnistuneessa roolisuorituksessa. Tällä hetkellä istuskelemme pojan kanssa kahdestaan kotona, sauna on lämpiämässä ja toteutamme yhteistä joulukalenteriprojektin viimeisiä viilauksia. Vaimoni on syömässä ystäviensä kanssa pikkujoulun merkeissä. Se on tervetulleinta vaihtelua viimeisillään odottavan arkeen.
Omat ajatukset tulevasta alkavat puskea pinnalle. Minua ovat mietityttäneet omat mahdolliset typeryydet h-hetkellä. En ole kovin herkkä nähdessäni kummallisuuksia. Kokisin nöyryyttävänä jos ajautuisin auttajasta potilaaksi nähdessäni lapseni päälaen ensimmäistä kertaa livenä. Vaimoni kanssa meillä on huono tapa sättiä toisiamme kun jännitys hipoo tapin tapin tappia. Minun pitäisi saada jostakin viisautta tunteiden jyllätessä pitää rauha ja antaa vaimolleni parasta mahdollista tukea. Suoritus on sellainen jota mies ei voi ikinä käsittää. Mielessäni on käynyt jännittää, että sanon tai teen jotakin sellaista jota muistellaan vielä syntyvän lapsen ensimmäisissä tupareissa ja joka kerta tietyn promille määrän täyttyessä.
Kutkuttavaa, että pian kolme tuntia kestäneeltä ravintolakeikalta vaimoni on unohtanut puhelimen kotiin. Nämä illat on pitempiä kuin pitkät päivät ennen sitä.
 

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Limatulppa Tallinnan laivalla

Vaimoni on viimeisen viikon aamuisin vinosti hymyillen todennut, että tänään olisi hyvä päivä syntyä. Limatulppaa tai lapsivettä ei ole kuitenkaan kuulunut. Kymmenessä vuodessa limatulppa on kokenut muutoksen.
Muistan, kun valtavan kokoinen Tallinnan laiva oli parkkeerannut taas Oulun keskustaan. Yökerho keinui leppoisasti ja paljon kauniita nuoria ihmisiä oli esittelemässä evoluution menestystä. Väkeä oli juhlimassa tungokseen asti. Pyrin Onnelan käytävillä ja tanssilattialla hakeutumaan seksuaalisuuden holtittomuuden vaaravyöhykkeelle. Naiset olivat kauniita ja minä olin itsevarma. Erotiikkaa tihkuva vartaloni ei ole vertikaalisesti kovin  menestynyt ja jonottaminen täydelle baaritiskille äly booliämpärissä kävi työstä. Edessäni tulppana jonotti huojunnasta päätelleen jo Tallinnasta palaava ikäihminen. Ikäihminen tässä ympäristössä tarkoitti arviolta neljänkymmenen ikää ja painoindeksiä. Herra oli pukeutunut ruskehtavaan ruudulliseen flanellipaitaan ja niskaa koristi helvetinmoinen läskiniskapoimu. Tuoksuna oli Polon kuikasta tujaus. Väistelin aikani huojuntaa ja pistävää hajua. Hain kontaktia tiskin takana kiirehtivään työntekijään. Vinkkasin juomanlaskijalle ko. herran. Hän supatti korvatappiinsa ilmeisesti painavia sanoja, koska järjestyksenvalvojat kävivät pian saattelemassa väsyneen limatulpan yli laidan. Tämä vastasi kymmenen vuotta sitten käsitystäni limatulpasta. En ikimaailmassa olisi uskonut, että toivon löytäväni limatulpan vaimoni pöksyistä.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Odinillakaan ei mennyt jatkuvasti isän hommat nappiin

En päässyt Casino-arvalle, vaikka ruoskin vaimoni pyyhkimään pölyjä, vaihtamaan kissanhiekat ja asentamaan jouluvaloja. Itse surisin malliksi pölynimurin ja höyrypesurin kanssa perässä. Synnytys, joka eilen saatiin aikaiseksi oli hääjuhlamme valokuvien tulostus valokuva-albumiin. Kaksi vuotta kuvat ovat tietään kansioon hakeneet, mutta eilen viimeinenkin kuva löytyi albumista. Nyt voidaan katsella valokuva-albumia kuin ennen vanhaan hyvään aikaan.
Pojan parannuttua kuumetaudista kävimme lauantai-iltana katsomassa Lasten- ja nuorten elokuvafestivaaleilla esitetyn piirretyn Thor ja taikavasara. Ennen elokuvaa kankaalla pyörivät festivaalielokuvien trailerit. Mieleeni jäi trailerin pätkä, jossa lapsi huusi veljelleen: "Miksi sää tuota teet, ku ei se ole edes sun isä!"
Valvesalin äänentoisto oli niin heikkoa, että päätin sulkea Thorin hieman sivummalle ja ajattelin trailerin lausahdusta omaan miljööseeni. On todennäköistä, että uudella tulokkaalla on vanhempiensa tapaan kipakka temperamentti ja tulee sanomaan asioita, joita jälkeenpäin katuu. Loukkaannuin jo ajatellessani tilannetta vanhemman veljen puolesta. On hyvin todennäköistä, että mahdollisen lausahduksen jälkeen Kuivasjärven kaislikossa suhisisi hetken aikaa kasvatuksellisessa hengessä. Aioin antaa luunapin vaimoni mahaan palattuamme kotiin varmuuden vuoksi. Viime hetkellä maistoin Hesburgerin majoneesin movemberin kasvattamilta viiksiltä ja rauhoituin. On ehkä sittenkin parempi odottaa nämä teini- ja uhmaiän miekkailut todeksi. Odinkaan ei luottanut poikaansa, mutta lopputulos oli torstai. 
Ukkosenjumala Thor ja taikavasara © ODIN
Eilen illalla asettuessani yöunille vaimoni mahasta työntyi minua kohti hyvän yön toivotukseksi polvi. Luonnehdin mielessäni polvennostoa ähäkutti-eleeksi ja manasin valmiiksi massiivista pettymyksen tunnetta jos joudun hankkimaan Casino-arvan ensi lauantaina 1.12.        

perjantai 23. marraskuuta 2012

Maailmassa kasvaa paljon hyviä ja kauniita asioita

Vaimoni näyttää päivä päivältä enemmän valmiilta räjähtämään. Kävimme äsken toivottavasti viimeistä kertaa neuvolassa ilman vauvaa. Seuraava aika on varattu 3.12. päivää ennen laskettua aikaa.  Kaino toivomuksemme on, että minut puolitoistaiseksi isäksi muuttava ihmislapsi löytäisi tien pian ulos. Kävimme lyhyen keskustelun lapsen luonteesta matkalla neuvolaan. Lapsen luonnehan muuttui vuorokauden vaihtuessa varsin radikaalisti. Viime yönä (22.-23.11.) lapsen horoskooppimerkki muuttui skorpionista jousimieheksi. Luonneanalyysin mukaan elämän syvällisyyden tutkiminen saa nyt jäädä. Tilalle astuu suuri optimisti, jolla ei ole epätoivolle elämässään mitään sijaa. Samassa tähtimerkissä positiivisuuttaan loistaa myös lapsen äiti. Tämä muutos vain yhdessä yössä, vautsi vau-au-au-auuh.
Olemme lyöneet vetoa lapsen syntymäpäivästä vaimoni kanssa. Panoksena on Casino-arpa. Minun veikkaukseni osuu ensi sunnuntaihin  25.11. ja vaimoni veikkasi päivää, jolloin lapsi on jo syntynyt. Kun tulokas joskus kysyy, että millaista hänen syntymänsä aikaan on ollut, olen valmistautunut vastaamaan.
Olen pannut merkille ennen syntymääsi, että sää on ollut harmaa ja syksyinen koko marraskuun. Syysloman aikana oli hetken talvista ja jopa jouluista. Tästä huolimatta pihamme nurmikko on pysynyt vihreänä ja kastelee kengät kun kävelen hakemaan aamun sanomalehteä. Isoveljesi on odottanut innoissaan syntymääsi. Tämän viikon sairastelusta huolimatta hänen silmissään on ollut paljon rakkautta. Nuorempi maatiaiskissa Ellen steriloitiin tiistaina ja kaikki meni hyvin. Lempiohjelmiamme televisiossa ovat olleet Vain elämää, veljesi nauraa vedet silmissä Justimukselle ja äitisi yksi suosikeista on Solsidan. Minä kuntoutan polveani ja haluaisin saada ainakin osan painosta pois, joka on kertynyt odotellessani pääsyä leikkaukseen. Ajattelen, että tuot mukanasi takaisin kaikki värit, jotka marraskuu on äitisi kohtuun piilottanut. Olet ollut koko ajan sydämellisesti tervetullut, synnyt minun ja äitisi rakkaudesta ja tuot mukanasi paljon hyvää. Tulet olemaan elävä muistutus, että maailmassa kasvaa paljon hyviä ja kauniita asioita.