Nyt pitää ehkä ymmärtää, että pian syntyvä lapsi ei ole uhkapeliorientoitunut. Hän on päättänyt syntyä sopivalla hetkellä eikä vanhempien vedonlyönnillä näytä olevan mitään väliä. Pitänee laittaa muistiin ja kostaa sopivalla hetkellä.
Oikeastaan tämä päivä on ollut tervetullut syntymättömyyspäivä. Aamusella pääsimme osallistumaan vaimoni kanssa pojan joulujuhlaan. Poika oli juhlassa esitettävän näytelmän pääosassa. Tunsin perusteetonta ylpeyttä siinä määrin, että hihkuin paikallani ja pyöreähkö olemukseni tuntui soikeilevan. Perusteetonta ylpeyttä siinä mielessä, että minulla ei ollut osuutta eikä arpaa huikeasti onnistuneessa roolisuorituksessa. Tällä hetkellä istuskelemme pojan kanssa kahdestaan kotona, sauna on lämpiämässä ja toteutamme yhteistä joulukalenteriprojektin viimeisiä viilauksia. Vaimoni on syömässä ystäviensä kanssa pikkujoulun merkeissä. Se on tervetulleinta vaihtelua viimeisillään odottavan arkeen.
Omat ajatukset tulevasta alkavat puskea pinnalle. Minua ovat mietityttäneet omat mahdolliset typeryydet h-hetkellä. En ole kovin herkkä nähdessäni kummallisuuksia. Kokisin nöyryyttävänä jos ajautuisin auttajasta potilaaksi nähdessäni lapseni päälaen ensimmäistä kertaa livenä. Vaimoni kanssa meillä on huono tapa sättiä toisiamme kun jännitys hipoo tapin tapin tappia. Minun pitäisi saada jostakin viisautta tunteiden jyllätessä pitää rauha ja antaa vaimolleni parasta mahdollista tukea. Suoritus on sellainen jota mies ei voi ikinä käsittää. Mielessäni on käynyt jännittää, että sanon tai teen jotakin sellaista jota muistellaan vielä syntyvän lapsen ensimmäisissä tupareissa ja joka kerta tietyn promille määrän täyttyessä.
Kutkuttavaa, että pian kolme tuntia kestäneeltä ravintolakeikalta vaimoni on unohtanut puhelimen kotiin. Nämä illat on pitempiä kuin pitkät päivät ennen sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti