torstai 13. syyskuuta 2012

Hyväksytyksi tulemisen vaikeus ja läksyt

Heräsin aamuyöllä tuntia ennen herätystä valmiina kotimaan lentoon. Matka oli kohti koulua, johon halusin ja pääsin opiskelemaan. Aamulla oli aikaa varmistaa onko matkakorvaukset maksettu tililleni. Toivoin niiden olevan tililläni jo viime torstaina ja viimeistään tänään niiden pitäisi olla maksettu. Pienelle käyttörahalle Suomi-neidon alapäässä tuppaa olemaan tarvista. Matkalaskuni oli edelleen matkahallintajärjestelmässä tilassa "odottaa hyväksyntää". Nuorisoalan töissä on tuttua, että ihmiset hakevat joskus hyväksyntää kummallisilla tavoilla. Matkalaskun vaikeutta tulla hyväksytyksi on hankala käsittää varsinkin, kun auton takapyöränlaakeri ja polttoaineverolippu ovat kovastikin hyväksyneet matkalaskun tarpeelliseksi osaksi talouden tasapainottamista. "Tärkeässä roolissa olet sinä ujo matkalasku. Sinut hyväksytään vielä niin kuin muutkin matkalaskut. Usko pois!"

Vaimoni heräsi maha pinkeänä ja suloisen aamu-unisena. Odottelin kärsimättömänä hänen unista tupparehtamistaan, että päästäisiin lentokentälle. Siinä vaiheessa, kun Keittiö-Tolu alkoi suihkuamaan kohti eilen aiheuttamaani jauhohelvettiä kinusin jo ääneen, että mentäisiin ettei myöhästytä. Keittiön pintojen puhdistuttua lähdimme kohti lentokenttää. Saavuimme Oulunsalon kentälle 35minuuttia ennen lippuun merkittyä lähtöaikaa pelkät käsimatkatavarat mukana. Yllätyin astuessani aulaan, kun infotaulu kertoi jo portin sulkeutuvan. Kiirehdin turvatarkastukseen, jossa hyvin työnsä tehnyt security-mies otti beautyboxistani voiton riemuisena 125ml hammastahnaa ja pisti roskiin. Turvatarkastuksen jälkeen minä ja kourallinen kanssamatkustajia kiirehdimme portille 15. Koneesta ei näkynyt kuin perä 25 minuuttia ennen lippuun merkittyä lähtöaikaa. Soitin vaimolleni, että palaisi takaisin hakemaan minut ja vievän kotiin, jossa on puhdas keittiö. Olin aivan raivona ja uskalsin näyttää sen vaimolleni. Yritin kaataa syytä hänen niskaansa ja vaimorukka meinasi vielä ottaa sen niskoilleen. Perkele!

Kotona soitin lentoyhtiön asiakaspalveluun. Palvelija kertoi, että heillä on käytäntö, että lähtöportti suljetaan n. 25 minuuttia ennen koneen lähtöä. Kerroin, että jos tekee lähtöselvityksen 30minuuttia ennen koneen lähtöä lipun ohjeistamalla tavalla, ei ole mahdollista kävellä viidessä minuutissa edes suoraan koneeseen. Välillä pitää vielä kohdata mies, joka tarvii hammastahnaa. Ei aivan täydellistä äidinkieltämme puhuva asiakaspalvelija pyysi tekemään reklamaation englanniksi tai norjaksi yhtiön pääkonttoriin. Kokeilen norjaa. Tässä vielä linkki yhtiön ohjeeseen hyvityskäytännöistä. Lämmitti sydäntä.

Poika heräsi ja kiipesi syliini "tössöttelemään". Hän kummasteli, kuinka olen kotona. Kerroin tapahtumat ja sanoin, että olen aika pahalla tuulella. Poitsu sanoi, että ihan kiva etten päässyt koneeseen niin ei tarvitse olla aamulla yksin. Vihani alkoi sulaa pojan käsittelyssä. Sanoin, että ovat kyllä lentokonemurheet pieniä, kun on rakas koipeliini kainalossa. Poika hymyili ja sanoi: "Niin kauan on kivaa, kun kuulet etten oo tehny läksyjä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti