Sano joo ja sano jees.

Siirsin Jari Tervon tyhjälle penkille Ouluhallin katsomossa. Poika kiersi viimeisen lämmittelykierroksen yleisurheilukoulun aluksi ja siirtyi venyttelemään lämpimiä, mutta periksi antamattomia lihaksiaan.

Oikea polvi maahan, vasen koukkuun eteen ja lantio suorana työntö eteenpäin, venytys näytti tuntuvan. Istualtaan venytys kantapäät mahdollisimman lähellä takapuolta nostivat polvet korviin. Polvia tuli painaa kyynärpäillä kohti lattiaa. Poika ei ole kovin elastinen, mutta innokas senkin edestä. Tunsin voimakkaasti, kun noustuaan ylös poika huomasi minut katsomossa ja nosti tervehdykseksi nenää pari senttiä niskalihaksilla. Vastasin samalla tavalla, vaikkakin leveämmin hymyillen. Mieleni olisi tehnyt huutaa kurkku suorana kuinka syvästi tunsin hellyyttä, mutta se olisi ollut nolointa se. Poika kääntyi selin minuun, otti vasemmalla kädellä kiinni oikeasta kyynärtaipeesta selkänsä takana ja kuunteli jalat ristissä ohjaajan ohjeita. Kai kuukauden päässä siintävä synnytys herkistää, kun yleisurheilukoulun alkulämmittelyn hoitanut poikani sai sydänalassa pyörimään onnellisuutta. Otin Koljatin takaisin syliini ja naureskelin sille ääneen. Vaikutin varmasti kanssa katsojista fiksulta, kun ensin leuka väpättäen tervehdin hillitysti venyttelevää poikaa ja sitten hekottelen ääneen kirjalle lopun puolitoistatuntisen.

Kotosalla aamupalalla ennen pojan kouluun lähtöä keskustelimme kuinka paljon vasta puhumaan oppinut lapsi joutuu kuulemaan kieltoja. Ei sinne, ei tätä, ei mene sinne ja ei - ei - ei jne. Vaimo kertoi vau.fi- sivulla olevasta blogista, jossa äiti kertoi lapsensa oppineen matkimaan jatkuvaa ei-ei-jankutusta. Lapsi oli vastannut kaikkeen ei ja tehnyt sitten positiivisen päätöksen. En tiedä tarkemmin oliko kyseessä, että lapsi ei ollut vielä oppinut kyllä-sanaa tai muuta myönteistä ilmausta.      Kuulosti aika raskaalta, mutta käytännössä ihan mahdolliseslta kehitykseltä. Poika kuunteli meidän keskustelua ilmeisesti tarkaan. Hän käveli äitinsä viereen ja nosti tämän paitaa mahan kohdalta ja puhui sisarukselleen, "Sano joo ja jees tai oukkei niin menee hyvin, jooko?"

Aivan hellyttävää ja ennen kokemattoman puhtaalla tavalla myönteistä. Tässä linkki mainittuun vau.fi-kirjoitukseen.

 

Kuomat rockia!

Autossa Radio Rockilta soi räyhäkkä kitarasoolo, joka sai niskani nytkymään musiikin tahdissa. Vänkärin paikalla vaimoni voivotteli ja näytti mahan heiluvan musiikin tahdissa. Kummastelimme oliko kyseessä todella musiikillinen elämys vai hauska sattumus. Suljin autoradion ja vaimoni huokaisi helpotuksesta, kun mahan voimakas rössyäminen loppui heti. Avasin radion uudelleen ja kuin salaman iskusta vaimoni voihkaisi ja maha heilui hillittömästi. Sain erävoiton jatkuvassa radiokanava kisailussa. Radio Nova, Aalto ja Groove ovat vaimoni valintoja. Minä kuuntelen mieluummin Radio Rockia, Cityä ja jos siellä on liian kova meno niin Ylen Puhe on viimeinen valinta. Vaimoni kanavavalinnat ovat pääsääntöisesti niin rauhoittavia, että hermot minulta menee. Uusi tulokas on selvästi kanssani rock-meiningin kannalla. Olen saanut vastakaikua myös huutelemalla mahaan viisaita. Pylly tai jalka tai jotakin sellaista mahasta on noussut tervehdykseksi. Se tuntuu mukavalta.

Lueskelin eilen vaimolleni lahjaksi antamaani Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö- kirjaa. Kirja on yksi suosikeistani. Keskustelimme vaimoni kanssa kirjan innostamana itsetunnosta ja eri asioista, jotka siihen vaikuttavat. Kirjassa esiintyvät tytöt ovat kokeneet isoja pettymyksiä ja tämän vuoksi saaneet säröjä itsetuntoonsa. Kokemus, kun rakkain ja luotettavin ihminen hylkää romuttaa herkän tytön itsetuntoa. Kiinnitimme huomiota tapaan loukata lapsen itsetuntoa ajattelemattomuutta meidänkin perheessä. Lapset kiintyvät vanhempiinsa ja arvostavat heitä. Pahan puhuminen perheen sisällä toisistamme vavisuttaa aina lasta, koska silloin loukataan hänelle tärkeitä ja tarkemmin ajatellen elämän ainoita asioita. Olimme vaimoni kanssa Ouluhallissa todistamassa meille tuntemattoman äidin ja hänen arviolta 4- vuotiaan lapsensa sanallista miekkailua. Äiti sanoi varsin painokkaasti, että jos lapsi ei heti tottele niin joutuu isänsä luokse. Lapsi katsoi äitiään ja sanoi, ettei halua isän luo. Muistin tämän eilen. Olemme vaimoni kanssa luvanneet, että olipa tilanne mikä hyvänsä, niin toisiamme meidän ei tule mustamaalata missään tilanteessa lapsillemme. Poika on joskus halunnut testata puhummeko äidin kanssa pahaa hänen isästään. Hän on kertonut asioita, joihin meidän olisi helppo kuorossa kiekua pahaa isästä. Olen kertonut pojalle etten tunne hänen isäänsä kovin hyvin.  Olen vakuuttunut, että poika pitää isäänsä tärkeänä ja rakastaa häntä ja siksi minusta on pitänyt tehdä pojalle selväksi, että en halua puhua pahaa hänestä. Minulle poika on tärkein ja siksi hänelle tärkeät ihmiset ja asiat ansaitsevat minulta arvokkaan kohtelun. Voiko terveelle itsetunnolle antaa paremmat mahdolliset kasvaa tällä tavalla? Samaa viisautta pitäisi osata käyttää arjessa. Eihän meidän vanhempien tulisi kilpailla perheessä loisteliasuudesta ja parhaimuudesta vaan soutaa vene yhdessä laituriin siten, että siitä voi jatkaa vahvana ja vastuullisena nuorena vaikka lentämällä kohti omia tärkeitä päämääriä.

Ouluhallin 4-vuotiaan isä saattaa valita radiokanavan lapsensä äidin mielestä vastenmielisesti ja isän uusi nainen on hutsu pahimmasta päästä. Voi olla, että isä on aidosti vaarallinen ja pahamies. Silti Kuomat pitää saada jalkaan ilman, että arvostuksen puutteesta kärsivällä vanhemmalla on siihen roolia ollenkaan.

Autossamme saa myös joskus soida Radio Aalto, koska perheessämme rakastettu nainen pitää siitä.

Erilaiset isät Avaan, hellästi

Jos kieltäydyn syöttämästä lapselleni vauvaiässä kiinteää ruokaa, enkä suostu vaihtamaan vaippoja, onko rakkauteni ja välittämiseni silloin vaillinaista? Jos koen, että ympärileikkaus on suoritettava uskontoni vuoksi mahdollisimman pian syntymän jälkeen maassa, jossa se on laillista, onhan se ok? Jos uskontoni vuoksi kiellän verensiirron synnytyksessä ilmenneiden ongelmien vuoksi, olisiko rakkaudessani jotakin vikaa?

En halua ottaa kantaa esitettyihin kysymyksiin vastaamalla mikä on minun mielestäni oikein tai väärin. Haluan uskoa, että ihmiset pyrkivät tekemään aina parhaansa, että asiat elämässä olisivat mahdollisimman hyvin. Mietin, millä keinoilla ja teoilla minä voin osoittaa isänä, kokonaisena ja puolikkaana ja aviomiehenä rakkautta, kunnioitusta ja ylpeyttä perheessäni ja perheelleni. Luettuani edellisiä postauksiani olen huomannut, että yksinkertaistan asioita mielelläni. Pidän tätä vahvuutena itseni kaltaiselle ihmiselle, jonka ajatuksenjuoksu on sprintterityyppistä ja vahvuudet erityisesti pikamatkoilla. Ajattelen, että kakkavaipat, yöheräämiset ja kylvettämiset ovat minun tapojani näyttää, että  rakastan perhettäni. Sanojen lisäksi osoitan välittämistä viettämällä aikaa arkisimman vaatekasan varjossa kuolalle ja muille erilaisille eritteille haisevana. Kai samalla haluan osoittaa itselleni, että olen tärkeä ja tarpeellinen. Näin toimiessani todistan, että olen  tosissani enkä pelkkä blogin kirjoittaja, joka haaveilee unelmiensa isyydestä. Olen tietoinen, että vauvan hoitamisessa vaimoni tulee olemaan elämäni loppuun saakka yhden lapsen verran sujuvampi, mutta se ei vie isyydestäni tai keinoistani osoittaa kiintymystä yhteisiin asioihin, yhtään pois. Yksinkertaistettuna vielä, en ole keksinyt oikein muuta keinoa osoittaa syvällistä rakkautta kuin tekemällä ja opettelemalla asioita, jotka tulevat perheemme arjeksi. Jäämällä tai joutumalla ulkopuolelle perheemme arjesta kokisin olevani ulkopuolella omasta elämästäni. Siksi en halua, että vaimoni koskaan omii minulta yhtään lapseen liittyvää rutiinia (pl. imetys), koska olen kömpelö eikä edes siksi, että olen puusilmäinen ja -päinen neuvottava. Samalla haluan tehdä itsestäni tärkeän lapselle vauvasta lähtien, enkä astua esiin vasta myöhemmin, kun tarvitaan selkeät rakastavat rajat. Olen pyyhkinyt pojan persuustakin mielläni suhteemme alusta saakka. Uskon tämän 5- vuotiaan pojan pyllyn pyyhkimisen antavan syvyyttä rintaääneeni niin syvimmissä rakkauden tunnustuksissa kuin kipeissä kasvatuksellisissa keskusteluissakin hänen kanssaan. Antaako vauvana aloitettu kakkaralli vielä syvemmän rintaäänen?

Aviomiehenä lasten kanssa tehtävien arkisten asioiden lisäksi on pidettävä hellästi hyvänä naista, josta on tullut lapseni äiti. Välit on oltava kunnossa kaunottareen, johon olen rakastunut paljon ennen näitä uusia mahdollisuuksia osoittaa välittämistäni. Tulemme tarvitsemaan monta iloista nousuhumalaa, tuhat kappaletta karaokea Heinäkengässä ja loputtoman määrän hipaisuja pieneen punaiseen sydän tatuointiin niskassa, josta suhteemme lähti vahingossa käyntiin numerobaarissa. Enkä silti malta olla tunnustamatta, että ikävä tuntuu joskus vielä koskettavammalta kuin vieressä nukkuminen tai  kosketus.

Avaan myös särjet 

Nämä asiat pyörivät mielessäni AVA- kanavalla esitettävän Erilaiset äidit- sarjan ansiosta. Jos innostutte katsomaan sarjaa, toivon kiinnittävänne huomiota isän ja äidin suhteeseen. Haluan uskoa, että tässä suhteessa asuu yksi merkittävä mahdollisuus lapsen hyvälle kehitykselle. Kulttuurilla, uskonnolla, saati ihon värillä ei ole mitään tekemistä lapsen hyvän kehityksen kannalta vaan perheen aikuisten luomalla rakastavalla- ja kunniottavalla hengellä kotona arjessa.

Mustan kissan tango

Kissat elävät ehkä 10-15 vuotta ja hurjimmat pääsevät yli kahteenkymmeneen vuoteen. Poika lähtee mahdollisesti suorittamaan asepalvelustaan n. 20 vuoden iässä ja muuttaa pian sen jälkeen omilleen opiskelujen tai työn ansiosta. Näin tämän kuuluisi mennä ainakin suurin piirtein. Pojan ja nyt syntyvän vekkulin ikäero on 11 vuotta. Kissat ovat n. 2-3 vuotiaita nyt. Leikitellesäni ajatuksella tavanomaisesta koulutus- ja elämän polusta huomaan, että tietyille vuosille kasautuu paljon tapahtumia.

Ajokorttia ja ekaluokka

Nyt syntyvä lapsi täyttää seitsemän vuotta 2019 ja lähtee suorittamaan yhdeksän vuotista peruskouluaan. Samana vuonna pojan ylle laskeutuu täysikäisyyden vastuuta tuova viitta. Tänään keskustelimme pikkumiehen kanssa hänen rahasäästöistään. Poika halusi levittää kolikkonsa sängylle ja kokeilla miltä tuntuu maata  pää kolikoiden päällä kuin Roope-setä. Hän kertoi, että hän ei taida jaksaa säästää mihinkään niin järkevään kuin esimerkiksi ajokorttiin. Minusta ajatus ei tuntunut huonolta, pikemminkin järkevältä osatessaan huomioida ajankulumista. Jutustelimme, että jos hän ei menisikään autokouluun vaan minä opettaisin hänet ajamaan, kuten isäni teki minulle. Opetusluvalla opettaminen oli yksi mukavimmistä isä-poika kokemuksista, joka minulle on jäänyt mieleen. Tämä on ajankohtaista kun tänään äitinsä lonkkia painava pikkuihminen lähtee ensimmäiselle luokalle kouluun. Kissat ovat silloin kutakuinkin 10- vuotiaita ja minä olen 40-vuotias ekaluokkalaisen isä ja täysi-ikäisen puolikas.

Isät ja äidit yhdessä erikseen

Kolme - neljä vuotta tästä poika on todennäköisesti vasta muuttanut  pois kotoa ja kissat ovat jo kovastikin vanhuksia ja elämänsä ehtoopuolella. Asustelemme kolmestaan toka-vekaran ja toivottavasti vielä kahden kissan kanssa. Pojan huoneessa on ehkä vaimoni käsityöhuone ja reikiä seinissä muistuttamassa elämästä. Juhlista pitävä vaimoni on suuren merkkipäivän äärellä ja avioliittossa on takana jo pirun tusinan verran vuosia. Koetuista vaikeuksista vahvistuneena järjestän innoissani vaimoni tilaamia "yllätysjuhlia" yhdessä pojan kanssa. Juhlapaikka voisi olla häistämme tuttu. Haluaisin laulaa, mahdollisesti keppiin nojaten jotakin koskettavaa laulua suhteemme alkutaipaleelta. Luulen, että kumpikaan mummuistani ei ole paikalla näissä juhlissa. Isäni ja äitini tulevat juhliin ja mitä ilmeisemmin yhdessä, mutta erikseen. Samoin tulevat myös vaimoni isä ja äiti.

Mustan kissan tango vaikenee

Itkettää, kun mietin vuotta 2030. Poika on ehkä perheellinen mies. Hän on saman ikäinen kuin minä nyt. Joulukuussa toka-vekara tulee täysi-ikäiseksi ja minä täytän 50-vuotta. Olen ollut naimisessa vaimoni kanssa tuolloin 20-vuotta. Tukka hänellä on varmaan tötteröllä ja hösöttää menemään edelleen ja puhuu itsekseen. Silloin en osaa tarttua kuuntelemaan sitä saatikka, että se häiritsisi. Mietin vielä, että kukahan minun juhlissani laulaa? No, eivät kissat ainakaan.



Ennen tuota tunteikasta huhtikuun päivää pitää tehdä helvetin paljon.

Höyryissä

Poika, kun tuut koulusta niin hae aamun lehti postilaatikosta ja keitä aamukahvit.  Me äidin kans tullaan aamiaiselle kun saat sen valmiiksi. Kissoille ei tarvi antaa aamulla ruokaa kun lähdet kouluun. Me ruokimme ne yöllä ennen kuin mennään sänkyyn. Älä tuo kavereita suoraan koulusta kotiin ku voi olla, että me nukumme vielä tai jos on herätty niin ei ole kiva et aamiaspöydässä on vieraita. Me ei todellakaan voida viedä sinua aamulla kouluun ku me ollaan just nukahdettu yöunille ennen kuin sun kellos soi.   

Olen maannut tiistaista lauantaihin 80% ajasta sängyssä. Hyvään lepoon ovat siunanneet yhdessä tulehduskipulääkkeet ja opioidit. Nukun tramaleissani päivällä paljon, illalla katson kaikki elokuvat ja ohjelmat ja nukahdan kahden kolmen välillä yöllä. Ensi viikon jälkeen vaimoni jää äitiyslomalle ja pisimmillään mötköttelemme kotona joulukuun puoleen väliin saakka. Molemmat liikkuvat invalidisoituneesti. Paras tunnelma minulla on, kun näen todentuntuisia unia asioista, jotka tapahtuvat ihan kasvojen edessä kuvina.  Viime yönä en herännyt enää kipuun.

Hulluilla päivillä alennuksessa tyttöjen kivekset

http://sweetbooksnstuff.blogspot.fi/2011/11/monday-updates_21.html

 Sunnuntaina jo postasin, että viikosta on tulossa ajanjakso, joka taivuttelee draaman kaarta monilla eri tavoilla.. En ole kovin maanantaivastainen, mutta toki pitkä työviikko aiheuttaa oman sykkeensä viikonlopun jälkeiseen aamuun. Toissapäivänä maanantaina aamu oli aivan hirveä. Tavaksi jo näyttää tulleen, että ultraäänitutkimuspäivä  pitää sisällään kireyttä ja suoranaista parisuhdeperseilyä. Nyt ultrapäivänä riita oli valmis jo ennen kuin vaimoni oli päässyt ylös sohvalta, jossa nukkui kuorsaukseni takia. Olin herännyt viemään häntä töihin sovittuun aikaan. Tarkoitukseni  oli hakea kyynärsauvat itselleni tiistaista polvioperaatiota silmällä pitäen ja palata kotiin. Kotona oli tarkoitus tehdä valmisteluja töihin sairaslomaani varten ennen aamupäiväistä ultrausta. Ultrasta minun oli mentävä suoraan työpaikalle. Hermot pettivät, kun vaimoani ei huvittanutkaan herätä ja halusi minun torkuttavan hiljaa. Tuli haukuttua erilaisin sanakääntein laiska ja isomahainen naisen retale niin, että helvetin tulipätsissä laava kuplii vieläkin iloisesti kuumasta ja kiihkeästä hetkestä. Lopulta vaimoni kuitenkin pääsi erilaisten vaiheiden jälkeen hyytävässä hiljaisuudessa töihin ja minä sain keppini haettua. Lomavalmistelut jäivät Kalevan urheilusivujen jalkoihin.

Ultrassa

Muutaman tunnin päästä kaarsin taas Skodani kanssa Nuottasaareen hakemaan vaimoani. Matka kävi kohti Maikkulan keskusneuvolaa. Odotusaulassa haisi piki neuvolan vieressä tehtävien asvalttitöiden vuoksi. Piki saattoi olla jonkin suuremman voiman merkki aamun pahasta hetkestä ja käski pistävällä hajullaan keskittymään tulevaan. Meidät kutsuttiin sisään ja vaimoni kävi tällä kertaa hitaasti, mutta moitteetomasti tutkimusta varten sängylle pötkölleen. Tutkimuksessa mitattiin pää ja vartalo. Tyttö näytti olevan parhaassa mahdollisessa kunnossa. Sellainen mielenkiintoinen yksityiskohta tytössä oli, että jalkojen välissä roikkuivat ilimiselvästi kivekset. Vaimoni oli juuri sunnuntai-iltana esitellyt ompelemaansa mekkoa ja äitini oli hankkinut ihania vaaleanpunaisia vaatteita. Katsoimme vaimoni kanssa toisiamme ja aloimme nauraa vedet silmissä. Rakenneultrassa lääkäri oli saanut meidät vakuuttuneeksi, että kyseessä on tyttö. Nyt kun omin silmin näin suhteettoman suuret pallit ruudussa niin riemuhan siitä repesi.

Kerrottuamme uutisen kotona poika suhtautui samalla tavalla. Hän nauraa rätkätti ja näytti ihan yhtä tyytyväiseltä isoveljen rooliinsa sisaruksen sukupuolen muutoksesta huolimatta. Omat ajatukseni pojan saamisesta ovat positiivisia. Minulla on kokemusta isoveljen roolista ja olen ollut tasapuolisessa kasvatusvastuusssa poikaani jo seitsemättä vuotta. Tyttö on edelleen tervetullut ja olisi rikastuttava lisä perheeseemme. Sattuneesta syystä kuitenkin koen, että olen kokeneempi poikalapsien kanssa. Kävi miten kävi sukupuoliruletissa ei ole kuin voittajia! Nimikuviot ainakin pyörähtävät uusiksi. Suuria taloudellisia menetyksiä kivekset eivät aiheuta, kun suurin osa vaatehankinnoista on tehty käytettynä.

Vielä pari ajatusta ystävyydestä

Vaimoni suhtautui palleihin hyvin. Minun mielestä yksi parhaista puolista vaimossani on juuri tapa suhtautua erilaisiin asioihin. Hän on perusvireeltään positiivinen ja löytää ns. muuttumattomista asioista aina jotakin ilmapiiriä parantavaa, positiivista näkökulmaa. Jos asioita voi taas muuttaa parempaan, hän on yksi tomerimmista ihmisestä tarttumaan toimeen. Vaimoni on minun paras ystävä.
Polveni leikattiin eilen tiistaina. Sairaalassa oli hyvä ystäväni ja hän oli töissä leikkaussalissa kun minua operoitiin. Hän kävi jututtamassa minua odotellessani pääsyä toimenpiteeseen, oli viimeinen kasvo ennen nukuttamista ja ensimmäinen kun heräsin. Hän oli soittanut heti leikkauksen jälkeen vaimolleni ja kertonut kaiken olevan kunnossa. Leikkauksen jälkeen juttelimme toimenpiteen sujumisesta asioiden oikeilla nimillä. Kotiuttamisen jälkeen kotona vaimoni avustuksella kampesin itseni parisänkyymme. Katselin ymärilleni ja huomasin taas, että tämä sama ystävä on ollut kasaamassa kaverina lähes kaikkia kotimme kalusteita, sänkyäkin, jossa nyt makaan. Nyt yritän zoomata hyllykön päällä olevaa tv:tä, jota käytän näyttönä tätä kirjoittaessani. Hyllykön ystäväni on kasannut tähän tilanteeseen metrin liian kauas. Onni on saada ystävä, joka huolehtii, auttaa ja ymmärtää kuinka isojen kysymysten äärellä olen mm. tämän polvioperaation kanssa. Tämän halusin vielä kirjoittaa vaikka eilen puhelimessakin kerroin hänelle saman.

Ruumiita, Monopolya ja tulevan viikon ralli

Pinnasängyn kaiteen alapuoliseen reikään poika laittoi näppärin sormin vastakappaleen ja pyöritti ruuvin toiselta puolelta siihen kiinni. Tein samaa asennustyötä sängyn toisessa päässä. Pian viimeinen kaluste vauvaa varten oli löytänyt paikkansa. Poitsu kysäisi minulta työn touhussa, miltä vauvan tuleminen minusta tuntuu. Minulle tuli hyvä mieli pojan kysymyksestä. En osannut vastata kuin korostamalla, että vauvan syntymästä huolimatta poika on aina yhtä tärkeä ja rakas. Mietin taas hiljaa, että perheeseen on tulossa tyttö, jolla on isä ja äiti ja pojalla on puolikas isä ja kokonainen äiti. Matematiikan tulos on puolta vaille reilu. Tämän blogikirjoittelun yksi syy on tässä problematiikassa. Tämä on isyyteni haastavin puolitoistakertainen vaatimus, halusinpa tai en. Koen painetta etten koskaan anna pojalle syytä ajatella, edes vahingossa, että hän on lapsistani puolikas.

Pinnasänky jökötti Ikeasta tutun persoonallisella tyylillä makuuhuoneen nurkassa takan piipun vieressä. Mielessä kävi töräytellä fanfaaritöräytyksiä, mutta jatkoimme pojan kanssa lauantain siivous- ja järjestelyoperaatiota, että aikaa Monopolyn pelaamiseen jäisi mahdollisimman paljon. Viime yönä heräsin katsomaan tavaraa täynnä olevaa pinnasänkyä. Sängyn päällä seinällä on kaksi taulua, joista toinen on lasikehyksissä oleva, jo edesmenneen kummisetäni, kirjoittama runo minulle. Runo on kirjoitettu ollessani pieni poika. En saanut päästäni ajatusta, että lasinen taulu tippuu pinnasänkyyn. Osuessaan lasinen taulu tekisi helposti pienestä ihmisestä selvää. Minulle rakas ja kaunis runo saisi aivan uudenlaisen merkityksen. Tänään runotaulu saa uuden paikan ainakin pinnasängyn siirtämiseen saakka. Uudesta paikasta se ei tule aiheuttamaan muuta kuin iloa, jota se on aiheuttanut jo 30 vuotta.

Tulevalla viikolla on paljon tapahtumia. Huomenna maanantaina menemme taas ultraan. Uskon, että edellisestä kokemuksesta on viisastuttu siitäkin huolimatta, että viime päivinä olen ollut kireä. Kireyteni johtuu juuri tämän viikon ohjelmasta. Maanantaina ultran lisäksi teen viimeisen työpaivän. Työpaikalleni jää pieni kaaos ja ihmiset ovat monessa asiassa epävarmoja. Pitempi lomani tulee pahaan saumaan, vaikka olen ripotellut erilaisia tehtäviäni monelle eri ihmiselle. Toivottavasti asiakkaat tulevat saamaan parhaan mahdollisen palvelun. Tiistaina pääsen korjauttamaan leikkauksella polvivammaa, jonka sain hiihtolomalla viikolla 10. Keskiviikkona poistetaan viisauden hammas ja lauantaina lähdemme syysloman aloittajaisiin Syötteelle mökkeilemään. Syyslomaviikon jälkeen vaimoni jää äitiyslomalle. Mikäli polven parantumisessa on ongelmia, voimme olla yli kuukauden neljän seinän sisällä, kipeinä, huonosti liikkuvina piruina. Meiltä vaaditaan uudenlaisia onnistumisia onnellisen avioliiton ruusun terälehdykällä valssaamiseen. Eniten minua kuitenkin mietityttää polvi. Korjauksessa kaikki saisi mennä nyt hyvin monestakin syystä. Haluan liikkumaan, laihtumaan ja parempaan kuntoon ja haluan hoitaa vauvaa alusta asti mahdollisimman hyvin kivuitta ja fyysisesti ja henkisesti mahdollisimman tasapainoisissa fiiliksissä.
     

Tyttöjen päivää juhlistamassa

Viikolla vietettiin ensimmäistä kansainvälistä Tyttöjen päivää. Tämän sävelten ja sanoman tahdissa antaisin tyttönikin mieluusti tanssahdella.

Ai niin vielä, Monopolyssa minulla oli enemmän rahaa, kun pankkikorttiautomaatista loppui patterit. Kruunasin itseni mestariksi, josta seurasi paljon melua. Toivon pojalle onnea ja menestystä Monopolyn naistensarjassa!

Silmiin katsova ventrilokvisti

Pojan tultua kotiin koulusta hän oli kysynyt äidiltään, että onko meillä tänään suunnitelmia. Äidin kielteisen vastauksen jälkeen poika oli vielä tarkentanut, että käydäänkö me edes missään tänään. Kun äiti oli vastannut tähänkin kielteisesti, niin poika oli tuuletellut ja juhlinut nyrkit pystyssä, riisunut kalsarisilleen ja kömpinyt peiton alle katselemaan digiboxille tallennettuja Simpsoneita. Koko päivä on mennyt "tössötellessä". Poika on käynyt välillä syömässä makaroonilaatikkoa ja iltapalaksi neljä hodaria. Tällainen perjantai-ilta on joskus hyvinkin paikallaan.

Viikko on ollut tasainen. Mieli on ollut rauhallinen. Töissä on tuntunut hyvältä viikon putkeen pitkästä aikaa. Ihmiset, joiden kanssa olen touhunnut ovat saaneet maistaa minun parasta osaamistani. Sellaisesta tulee hyvä mieli ja hyvä fiilis näkyy kotonakin. Sunnuntaina haemme pinnasängyn makuuhuoneeseemme vaimoni tuttavalta. Vaimoni mietti myös sairaalakassin pakkaamista. Sellainen pitää olla valmiina kun lähtö sairaalaan tulee.  Logistiikka-alan ammattilaisen puhetta.

Juttelin viikolla hyvän kaverin kanssa odotusajasta. Hän tinkasi, että eikö minua voisi jo vähän jännittää pienen vauvan syntymä. En osaa kuvailla tunnettani jännittyneeksi. Ehkä jännittäminen on vain väärä sana. Jännitän enemmän, kun eksyn moottoritien perkeleelliselle leveäkaistaiselle osuudelle. Se on jännittävää. Lapsen syntymä on enemmän. Olen odottavaisen innostunut. En osaa kuvitella tilannetta, että me ei yhdessä pärjättäisi. Tunne on odottava, unelmallinen ja vastuuttavan kannustava. Yö- yhtye laulaa Ihmisen poika kappaleessa: " Me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit.". Ehkä oikeampi vastaus olisi kysymyseen jännitänkö, että mielenkiinnolla odotan mitä meillä tapahtuu, mitä meistä kaikista ollaan luomassa.


Äitini kanssa juttelimme tänään ihmisten mielipiteiden muodostamisesta. Joillakin on samat aivot ja pitävät yhtä vain, koska kuuluvat samaan tiimiin, perheeseen tai johonkin puolueeseen joka velvoittaa tai painostaa olemaan asioista samaa mieltä. Oli kiva huomata, että eräässä tilanteessa minun ja äitini aivot olivat kulkeneet samaa rataa. Meille eräs merkittävä tuttavuus oli jutellut omasta tilanteestaan ja olimme vastanneet sanasta sanaan samalla tavalla toisistamme tietämättä. Sanat olivat olleet "Tee miten teet, mutta ihmisiä on tekojen jälkeen pystyttävä katsomaan silmiin." Mukava ja tärkeä perintö. Pystyisimpä jakamaan samaa perintöä tuonne yläkertaan peiton alle ja mahassa hikkaa suoltavan ihmisen evääksi. Mahaan on jo kiva huudella erilaisia tärkeitä asioita.