Loppututkinto hakusessa

Pilpasuo 23.9.

Mietin joskus mitä pojasta tai mahan sisällä olevasta ihmisen alusta tulee isona. Kävimme pojan kanssa viikonloppuna seuraamassa luonnon tarjoamaa syysnäytyöstä. Oulun yliopiston kasvitieteellinenpuutarha on näyttävyyteensä verrattuna ihan liian tuntematon paikka. Kasvihuoneiden lisäksi ulkopuutarha on iso ja sen kiertämistä voi pitää pienenä lenkkinäkin. Poika oli innoissaan ja opetteli kasvien nimiä ja alkuperäismaita. Ajattelin voisikohan jo noin pienenä toteuttaa "kutsumustaan" ja tarjota itseään kesäapulaiseksi puutarhalle. Pojasta itsestään idea oli hyvä. Saa nähdä onko ensi kesänä, kun ikämittari alkaa kolkutella kahtatoista. Toivon niin. Eilen sunnuntaina kiersimme Pilpasuon n.seitsemän kilometrin mittaisen luontopolun, jonka varrelta poika keräsi sieniä. Minä en tuntenut kerättyjä aarteita vähääkään alusta. Sienikirjan kanssa poika sai minut vakuuttuneeksi, että oikeita ovat ja uskaltauduin maistamaan niitä iltapalaksi. Ne olivat hyviä ja ajatus ensimmäisestä työharjoittelu- tai kesätyöpaikasta alkaa hahmottua.

Raskauden aikana olen miettinyt myös itseäni ja uusia uria. Muutokset harrastuksissa ja töissä ovat olleet ajankohtaisia, mutta johtuneet itsestä riippumattomista syistä. Olen ajatellut, kuinka lapsi pätevöittää uuteen tutkintoon. Nyt jo reilut kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa vaimoni on asiantuntevasti neuvonut mobiilin paikan hoitopöydän päällä ja kuinka paljon vaihtovaatteita pitää olla koko ajan käsillä. Olen hyvin kartalla lapsen eri kehitysvaiheista ja fyysisestä kasvuvauhdista. Ihan pätevältä kuulostaa, eikö vain? Olen usean äidin ja isän kokemuksista ymmärtänyt, että kyseessä on kaksois- tai jopa kolmoistutkinto. Monet jo vakiintuneet parisuhteet ovat saattaneet kaatua muutaman vuoden sisällä lapsen syntymän jälkeen. Useampi eronnut vanhempi on pohtinut, että parisuhteeseen ei lapsen syntymän jälkeen jäänyt enää vaimoa ja miestä vaan pelkästään isä ja äiti. Lapsen syntymän ansiosta syntyneet isä ja äiti ovat toisilleen täysin tuntemattomia eivätkä he ole enää jaksaneetkaan tutustua toisiinsa. He olivat rakastuneet ja rakentaneet parisuhteen ja avioliiton eri ihmisten kanssa, joista lapsen jälkeen jäljellä ovat vain täyskaimat. Tässä on kasvamisen paikka, johon on ehkä hieman hankala valmistautua etukäteen. Minä en halua kadottaa vaimoani, kun se on niin hyvä. Toivottavasti minä en ole liian vähän isä kun kokemusta on vain puoliksi ja kättä on hankala pitää mahan päällä.

Kuuntelin pojan puhetta mitä erilaisimmista teemoista lauantai-iltana ja ehdotin voisiko hän harkita tulevaisuudessa poliitikon uraa. Poika sanoi, että ei voisi, koska ei saa päätettyä asioita. Hän pyysi muistelemaan millainen hän on Jalokivigalleriassa. Poika miettii ko. kaupassa aina hyvin tarkasti ja aikaa käyttäen ostopäätöstään. Hän vertasi tätä kokemusta siihen, että jos hänen pitäisi päättää mihin uusi Jalokivigalleria tulisi avata. Hän mietti avattaisiinko se Poriin tai Turkuun tai ehkä Porvooseen tai sittenkin pohjoiseen Rovaniemelle tai lähelle meitä vaikka Raaheen. Sitten poika hermostui ja sanoi napakkaan sävyyn: " Kun en saa edes leikisti tämmöstä päätettyä niin ei musta voi mitään poliitikkoa tulla!".