Työviikon tapahtumat, uutiset lastensuojelusta ja kasvatuksesta ovat mietityttäneet. Keskustelut netissä lastensuojelun tilasta ovat olleet pääsääntöisesti kuvottavia. Yksi väittää toisen ratsastavan ruumiilla. Toinen leimaa poliittisesti ansioituneiden mielipiteet vaalityöksi. Kolmas tietää Euroopan tukipakettien vieneen lastensuojelun rappioon.
Ei ole hirvittävän kauan, kun muistan lastensuojelua edustaneen sosiaalipäällikön elvistelevän, kuinka harvoin hänen vastuualueellaan on jouduttu lapsia sijoittamaan. Muistaakseni näin oli tapahtunut kerran vuodessa. Päällikkö oli kovasti ylpeä hallinnassa pysyneistä kuluista, eikä ehkäisevään työhönkään ollut tarvinnut palkata ketään. Perhetyöntekijöiden kasvavista matkalaskuista oli ainoastaan huolta. Ulkopuolisin silmin kaikkein tyydyttävin työsuoritus päällikölle oli ettei kukaan voinut syyttää löperöstä budjettikurista. Salkussa kulki pieni ja pitävä talousarvio jo seuraavaan vuoteen. Tällainen minun mielestäni vanhahtava ajattelutapa on siirtymässä onneksi pikkuhiljaa eläkkeelle auktoriteetteja sokeasti kunniottavan ikäpolven mukana. Toivon, että tilalle astuu ajatusmalli, jossa ihmisistä, lapsista ja aikuisista pidetään huolta, luki talousarviossa mitä hyvänsä. Samalla termit valistus ja raittiusvalistus saavat lentää samaan arkkuun vajaamielisen talousajattelun kanssa. Tietoa asioista on jaossa niin paljon, että harvat pystyvät enää tarjoamaan vakavasti otettavaa valistusta päihteistä omille lapsilleen saati sitten päihteiden kanssa ansioituneille henkilöille. Kaikki tietävät, että viina on pahaa, huumeet tuhoavat aivosoluja ja pimppa on ruma ja kaikki maistuu silti hyvin. Suurimpia karhunpalveluksia lapsille on opettaa kunnioituksen ja arvostuksen puutetta valistamalla ylhäältä viisaudesta alas yksinkertaisuuteen. Arvostusta pitää osoittaa pyrkimällä ymmärtämään tehtyjä huonojakin ratkaisuja lapsen tai nuoren näkökulmasta, silti hyväksymättä niitä. Näkemällä vaivaa ymmärtääksesi kunnioitat ja kunnioittamalla ansaitset ehkä itsekin samaa herkkua. Vasta tämän jälkeen voi keskustella ihmisen kanssa siten, että mielipiteitäsi kuunnellaan ja jopa arvostetaan. Minulle on ollut vaikeinta hyväksyä, että olen joskus ymmärtänyt ja saanut kunnioitusta ja silti lopulliset ratkaisut tekee nuori ihan itse. Itse hän sytytyttää tulen nautintoonsa niin halutessaan. Nuori tietää näyttävänsä minulle henkistä takapuolta ja tekee sen silti. Mikä pahinta, minä ymmärrän miksi.
Tunsin mielihyvää kun tutustuin presidentti Niinistön lanseeraamaan tavallisia.fi- sivustoon. Olisiko sivusto jopa poliittisesti korrekti pyrkimys hyvään? Ainakaan vaaleja kysyiseen virkaan ei ole ihan kohta tulossa. Eikö kasvatuskin ole loppujen lopuksi toisen ihmisen kunnioittamista? Kunnioittaminen on taas pieniä ihan tavallisia tekoja arjessa.
Jr. Masterchefin jälkeen poika teki sunnuntain iltaherkuksi kaurakeksejä.
ps. paljastin salaisuuden tulevasta viikonlopusta. Erilaista laatuaikaa siis tarjolla viikon päästä vuorokaudeksi meille kahdelle. Ainakin vaimoni on sen ansainnut.
pps. tänä aamuna lattialla oli keksipurkki, jota kissa oli yrittänyt väkivallan keinoin saada auki. Mietin vaimoni kanssa kuinkakohan poika suhtautuu elämänsä ensimmäisten itsetehtyjen kaurakeksien sabotointiin. Keksit olivat murusina ja pienininä palasina purkin pohjalla. Vaimoni lähti töihin ja uutisen kertominen jäi minulle. Herättyään poika juoksi ensimmäisenä maistelemaan tekemiään keksejä ja kysyi mitä on tapahtunut nähdessään palaset. Kerrottuani poika naurahti ja oli tyytyväinen. Oli kuulemma erittäin hyvä näin, koska keksejä näyttäisi olevan nyt enemmän ja pienempinä palasina riittää useammalle syöntikerralle. Viikko voisi alkaa pöllömminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti