Vieteri kiristyy

Vaimoni on kipeä, maha on kova ja siitä voi hetkittäin erottaa kantapään. Käveleminen näyttää vaikealta ja on helppo ymmärtää mitä raskaana tarkoittaa. Se näyttää olevan konkretiaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Viimeinen kuukausi kuulemma hidastuu. Kuukausi kiristää elämän vieteriä äärimmilleen kunnes paukahtaa pitkään ja vauhdikkaaseen elämän makuiseen ralliin. Nyt on viikko yhteistä äitiys- ja sairauslomaa takana. Välillä on naurattanut vedet silmissä ja suurimmaksi osaksi ei. Liikkuminen on minullakin vielä hidasta ja joka askel on harkinnan takana. Olen ollut pitkälti hermostunut ja kireä. En tiedä kuinka iso rooli lähestyvällä synnytyksellä on, mutta enemmän tunnistan  pinnaa kiristävän jatkuvan nilkuttamisen ja pienen kolotuksen polvessa.

Perjantaina sain kutsun saunomaan ja viettämään Klamydia-iltaa. Oli mukava jutella kavereiden kanssa niin pinnallista tissikakkapyllyä ja kovastikin elämän kivijalan alla makaavia perustuksia sivuavia asioita. Iltaan muodostui DJ- tyylinen ohjelma, jossa jokainen vuorollaan soitti haluamansa kappaleen ja joka neljännen rallin tuli olla illan nimikkoyhtyeen. Minulle ehdottomasti sykähdyttävin ja elämäntilanteeseen sopiva kappale oli jo varpajaisbiisiksi ristitty Sonata Arctican tuore I have a right. Aivan oivallinen aivoitus maltaan pehmittämästä illan kulusta huolimatta. Joskus sitä vain tarvitsee illan hyvien kavereiden kanssa silläkin hinnalla, että eilinen oli krapulasta haikeaa ja hidasta.

Runoraadista Ylen Areenalta bongasin isyyttä sivuavan Harri Hertellin runon Kommunikaatiosta. Hertellin tekstejä on lisää Mieliemme pelloilla.

Kommunikaatiosta

Vaginan halkaissut lapsi

enkoodaa äitinsä parkaisun

tunkeuduttuaan metallisten hoitohuoneiden

ja kuivuvien sideharsojen maailmaan,

jossa teräsmieheksi pukeutunut musta sankari pelkää,

ettei koskaan putoakaan narulta.

Figarosikari on sammunut klinikan käytävälle:

tuore isä vetää perässään tukevaa unta

ja haaveita nuoruutensa ihastuksesta,

jonka pikkuhousujen alle katosivat vikkelän teinipojan hapuilevat sormet

viimeisen lukukauden jälkeen

lähipuiston nurmikolla

joka oli vihreä, kuin henkilökunnan suojavaatteet.

Lapsi herättää hänet sohvalta

dekoodaten sokeana itkuista aariaa

ja isä havahtuu hetkessä,

kiirehtii laskuhumalasta sekavana

katsomaan lopputulosta,

jonka jalkapallo-ottelussa tekemää ensimmäistä maalia

ei kukaan ole kuvaamassa kameralla.

Viesti ei tavoittanut kohdetta.