Isänpäivä

Viimeinen isänpäivä puolikkaana on takana. Tämän maanantain Kalevassa oli gallub-kysymys, onko isä lahjan arvoinen. Paras vastaus oli ei-puolella perusteluineen: "Isä on paljon arvokkaampi kuin lahja. Isä on roolimalli lapselle."  Onhan tuo klisee, mutta päivän tapahtumien  jälkeen kurittava ja samalla kannustava sellainen.
Isänpäiväkorttiin oli taivuteltu paperista kaksi koalaa puuhun roikkumaan. Ylempi esitti minua ja alempi pojan äitiä. Vaimoni oli hankkinut juhlan kunniaksi minulle uudet lököhousut. Ne tulivat tarpeeseen, kun edelliset olin hankkinut 15kg sitten. Poika halasi minua aamukahvin painikkeeksi ja halusi pitää pelipäivän Pleikkarilla. Pyysin häntä lopettamaan 2,5h pelaamisen jälkeen ja imuroimaan pikaisesti oman huoneensa kuten edellisenä päivänä olimme sopineet. Poika huusi vastaan, että isänpäivänäkö pitää muka imuroida. Olin hämilläni vastauksesta ja muistin taas inhoavani tunnetta vastustuksesta silloin, kun pyydän poikaa lopettamaan pelaamisen. Peli loppui, mutta minä menin imuroimaan. Harmitti niin paljon, etten jaksanut.
Isäni ja veljeni tulivat käymään päivällisellä. Valmistin meille Wellingtonin hirvipaistista, olutkastiketta ja perunamuusia. Vaimoni teki torttuja jälkiruuaksi. Minusta oli mukava touhuta ruuan kimpussa isänpäivän kunniaksi. Lopputulos miellytti kaikkia. Ruuassa oli tarinaa, koska hirvi oli pojan isän isän metsästämä, jonka isä oli laittanut tuliaisina meille. Syömässä olivat pappa- ja setäpuoli eli kolmessa sukupolvessa kaikki elossa olevat isät liittyivät tavallaan ruokapöytään kun isäni keskusteli vaimoni kanssa vaimoni isän työstä Norjassa öljylautalla. Minulla oli hyvä mieli harvinaisesta yhteisestä ajasta.
Isäni ja veljeni lähdettyä oli aika tarkistaa pojan koulutehtävät. Huomasin, että kekseliäästi veltto poikarukka oli jättänyt edellisellä kerralla läksyistä tekemättä joka toisen tehtävän. Tämä oli mennyt opettajaltakin läpi.  Kehotin poikaa tekemään myös ne tehtävät. Se ei sopinut hänelle, koska ne olivat jo tarkistettu koulussa eivätkä olleet läksynä tällä kertaa. Vaadin ne kuitenkin tehtäväksi, koska huijaamisen jäljet tulevat aina vastaan ennemmin tai myöhemmin. Kun poika huomasi, että tehtävät on tehtävä, hän sanoi minut homoksi. Tämän sanottuaan poika sai pestä itse suunsa nestesaippualla ja tehdä tehtävät loppuun sen jälkeen.
Ilta rullasi taas rutiinien vankoilla raiteilla Vedetään hatusta- ja Tanssii tähtien kanssa ohjelmien ansiosta. Ohjelmien jälkeen oli pojalla aika mennä sänkyyn lukemaan ja nukkumaan. Hän halusi piirtää sarjakuviaan lukemisen sijaan. Pian hän toi luettavaksi yhden onnistuneen stripin. Viihdyttyämme hetken sarjakuvan kanssa vaimoni pyysi häntä piirtämään vielä yhden ja menemään sänkyyn. Poika kiihtyi ja huusi isolla äänellä, että hän haluaa piirtää vielä ainakin kolme sarjakuvaa. Äiti ei innostunut tästä ja perusteli, että aamulla on aikainen klo 7 herätys. Vastaukseksi poika huusi: "Voi Jumalau!". Pyysin poikaa sammuttamaan valot kielenkäytön takia ja kerroin tulevani hetken päästä sanomaan hyvät yöt. Poika kimitti, että eihän hän sanonut sitä edes loppuun vaan; jumalau. Kerroin, että idea ja ei-hyväksyttävä käytös äidin pyyntöä kohtaan tuli silti selväksi. Rauhoittumisen jälkeen peittelin pojan, halasin ja kerroin rakastavani häntä. Aamulla poika vastasi halaukseen lujempaa.