Siirsin Jari Tervon tyhjälle penkille Ouluhallin katsomossa. Poika kiersi viimeisen lämmittelykierroksen yleisurheilukoulun aluksi ja siirtyi venyttelemään lämpimiä, mutta periksi antamattomia lihaksiaan.
Oikea polvi maahan, vasen koukkuun eteen ja lantio suorana työntö eteenpäin, venytys näytti tuntuvan. Istualtaan venytys kantapäät mahdollisimman lähellä takapuolta nostivat polvet korviin. Polvia tuli painaa kyynärpäillä kohti lattiaa. Poika ei ole kovin elastinen, mutta innokas senkin edestä. Tunsin voimakkaasti, kun noustuaan ylös poika huomasi minut katsomossa ja nosti tervehdykseksi nenää pari senttiä niskalihaksilla. Vastasin samalla tavalla, vaikkakin leveämmin hymyillen. Mieleni olisi tehnyt huutaa kurkku suorana kuinka syvästi tunsin hellyyttä, mutta se olisi ollut nolointa se. Poika kääntyi selin minuun, otti vasemmalla kädellä kiinni oikeasta kyynärtaipeesta selkänsä takana ja kuunteli jalat ristissä ohjaajan ohjeita. Kai kuukauden päässä siintävä synnytys herkistää, kun yleisurheilukoulun alkulämmittelyn hoitanut poikani sai sydänalassa pyörimään onnellisuutta. Otin Koljatin takaisin syliini ja naureskelin sille ääneen. Vaikutin varmasti kanssa katsojista fiksulta, kun ensin leuka väpättäen tervehdin hillitysti venyttelevää poikaa ja sitten hekottelen ääneen kirjalle lopun puolitoistatuntisen.
Kotosalla aamupalalla ennen pojan kouluun lähtöä keskustelimme kuinka paljon vasta puhumaan oppinut lapsi joutuu kuulemaan kieltoja. Ei sinne, ei tätä, ei mene sinne ja ei - ei - ei jne. Vaimo kertoi vau.fi- sivulla olevasta blogista, jossa äiti kertoi lapsensa oppineen matkimaan jatkuvaa ei-ei-jankutusta. Lapsi oli vastannut kaikkeen ei ja tehnyt sitten positiivisen päätöksen. En tiedä tarkemmin oliko kyseessä, että lapsi ei ollut vielä oppinut kyllä-sanaa tai muuta myönteistä ilmausta. Kuulosti aika raskaalta, mutta käytännössä ihan mahdolliseslta kehitykseltä. Poika kuunteli meidän keskustelua ilmeisesti tarkaan. Hän käveli äitinsä viereen ja nosti tämän paitaa mahan kohdalta ja puhui sisarukselleen, "Sano joo ja jees tai oukkei niin menee hyvin, jooko?"
Aivan hellyttävää ja ennen kokemattoman puhtaalla tavalla myönteistä. Tässä linkki mainittuun vau.fi-kirjoitukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti