sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Ruumiita, Monopolya ja tulevan viikon ralli

Pinnasängyn kaiteen alapuoliseen reikään poika laittoi näppärin sormin vastakappaleen ja pyöritti ruuvin toiselta puolelta siihen kiinni. Tein samaa asennustyötä sängyn toisessa päässä. Pian viimeinen kaluste vauvaa varten oli löytänyt paikkansa. Poitsu kysäisi minulta työn touhussa, miltä vauvan tuleminen minusta tuntuu. Minulle tuli hyvä mieli pojan kysymyksestä. En osannut vastata kuin korostamalla, että vauvan syntymästä huolimatta poika on aina yhtä tärkeä ja rakas. Mietin taas hiljaa, että perheeseen on tulossa tyttö, jolla on isä ja äiti ja pojalla on puolikas isä ja kokonainen äiti. Matematiikan tulos on puolta vaille reilu. Tämän blogikirjoittelun yksi syy on tässä problematiikassa. Tämä on isyyteni haastavin puolitoistakertainen vaatimus, halusinpa tai en. Koen painetta etten koskaan anna pojalle syytä ajatella, edes vahingossa, että hän on lapsistani puolikas.

Pinnasänky jökötti Ikeasta tutun persoonallisella tyylillä makuuhuoneen nurkassa takan piipun vieressä. Mielessä kävi töräytellä fanfaaritöräytyksiä, mutta jatkoimme pojan kanssa lauantain siivous- ja järjestelyoperaatiota, että aikaa Monopolyn pelaamiseen jäisi mahdollisimman paljon. Viime yönä heräsin katsomaan tavaraa täynnä olevaa pinnasänkyä. Sängyn päällä seinällä on kaksi taulua, joista toinen on lasikehyksissä oleva, jo edesmenneen kummisetäni, kirjoittama runo minulle. Runo on kirjoitettu ollessani pieni poika. En saanut päästäni ajatusta, että lasinen taulu tippuu pinnasänkyyn. Osuessaan lasinen taulu tekisi helposti pienestä ihmisestä selvää. Minulle rakas ja kaunis runo saisi aivan uudenlaisen merkityksen. Tänään runotaulu saa uuden paikan ainakin pinnasängyn siirtämiseen saakka. Uudesta paikasta se ei tule aiheuttamaan muuta kuin iloa, jota se on aiheuttanut jo 30 vuotta.

Tulevalla viikolla on paljon tapahtumia. Huomenna maanantaina menemme taas ultraan. Uskon, että edellisestä kokemuksesta on viisastuttu siitäkin huolimatta, että viime päivinä olen ollut kireä. Kireyteni johtuu juuri tämän viikon ohjelmasta. Maanantaina ultran lisäksi teen viimeisen työpaivän. Työpaikalleni jää pieni kaaos ja ihmiset ovat monessa asiassa epävarmoja. Pitempi lomani tulee pahaan saumaan, vaikka olen ripotellut erilaisia tehtäviäni monelle eri ihmiselle. Toivottavasti asiakkaat tulevat saamaan parhaan mahdollisen palvelun. Tiistaina pääsen korjauttamaan leikkauksella polvivammaa, jonka sain hiihtolomalla viikolla 10. Keskiviikkona poistetaan viisauden hammas ja lauantaina lähdemme syysloman aloittajaisiin Syötteelle mökkeilemään. Syyslomaviikon jälkeen vaimoni jää äitiyslomalle. Mikäli polven parantumisessa on ongelmia, voimme olla yli kuukauden neljän seinän sisällä, kipeinä, huonosti liikkuvina piruina. Meiltä vaaditaan uudenlaisia onnistumisia onnellisen avioliiton ruusun terälehdykällä valssaamiseen. Eniten minua kuitenkin mietityttää polvi. Korjauksessa kaikki saisi mennä nyt hyvin monestakin syystä. Haluan liikkumaan, laihtumaan ja parempaan kuntoon ja haluan hoitaa vauvaa alusta asti mahdollisimman hyvin kivuitta ja fyysisesti ja henkisesti mahdollisimman tasapainoisissa fiiliksissä.
     
Tyttöjen päivää juhlistamassa
Viikolla vietettiin ensimmäistä kansainvälistä Tyttöjen päivää. Tämän sävelten ja sanoman tahdissa antaisin tyttönikin mieluusti tanssahdella.

Ai niin vielä, Monopolyssa minulla oli enemmän rahaa, kun pankkikorttiautomaatista loppui patterit. Kruunasin itseni mestariksi, josta seurasi paljon melua. Toivon pojalle onnea ja menestystä Monopolyn naistensarjassa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti