Erilaiset isät Avaan, hellästi

Jos kieltäydyn syöttämästä lapselleni vauvaiässä kiinteää ruokaa, enkä suostu vaihtamaan vaippoja, onko rakkauteni ja välittämiseni silloin vaillinaista? Jos koen, että ympärileikkaus on suoritettava uskontoni vuoksi mahdollisimman pian syntymän jälkeen maassa, jossa se on laillista, onhan se ok? Jos uskontoni vuoksi kiellän verensiirron synnytyksessä ilmenneiden ongelmien vuoksi, olisiko rakkaudessani jotakin vikaa?

En halua ottaa kantaa esitettyihin kysymyksiin vastaamalla mikä on minun mielestäni oikein tai väärin. Haluan uskoa, että ihmiset pyrkivät tekemään aina parhaansa, että asiat elämässä olisivat mahdollisimman hyvin. Mietin, millä keinoilla ja teoilla minä voin osoittaa isänä, kokonaisena ja puolikkaana ja aviomiehenä rakkautta, kunnioitusta ja ylpeyttä perheessäni ja perheelleni. Luettuani edellisiä postauksiani olen huomannut, että yksinkertaistan asioita mielelläni. Pidän tätä vahvuutena itseni kaltaiselle ihmiselle, jonka ajatuksenjuoksu on sprintterityyppistä ja vahvuudet erityisesti pikamatkoilla. Ajattelen, että kakkavaipat, yöheräämiset ja kylvettämiset ovat minun tapojani näyttää, että  rakastan perhettäni. Sanojen lisäksi osoitan välittämistä viettämällä aikaa arkisimman vaatekasan varjossa kuolalle ja muille erilaisille eritteille haisevana. Kai samalla haluan osoittaa itselleni, että olen tärkeä ja tarpeellinen. Näin toimiessani todistan, että olen  tosissani enkä pelkkä blogin kirjoittaja, joka haaveilee unelmiensa isyydestä. Olen tietoinen, että vauvan hoitamisessa vaimoni tulee olemaan elämäni loppuun saakka yhden lapsen verran sujuvampi, mutta se ei vie isyydestäni tai keinoistani osoittaa kiintymystä yhteisiin asioihin, yhtään pois. Yksinkertaistettuna vielä, en ole keksinyt oikein muuta keinoa osoittaa syvällistä rakkautta kuin tekemällä ja opettelemalla asioita, jotka tulevat perheemme arjeksi. Jäämällä tai joutumalla ulkopuolelle perheemme arjesta kokisin olevani ulkopuolella omasta elämästäni. Siksi en halua, että vaimoni koskaan omii minulta yhtään lapseen liittyvää rutiinia (pl. imetys), koska olen kömpelö eikä edes siksi, että olen puusilmäinen ja -päinen neuvottava. Samalla haluan tehdä itsestäni tärkeän lapselle vauvasta lähtien, enkä astua esiin vasta myöhemmin, kun tarvitaan selkeät rakastavat rajat. Olen pyyhkinyt pojan persuustakin mielläni suhteemme alusta saakka. Uskon tämän 5- vuotiaan pojan pyllyn pyyhkimisen antavan syvyyttä rintaääneeni niin syvimmissä rakkauden tunnustuksissa kuin kipeissä kasvatuksellisissa keskusteluissakin hänen kanssaan. Antaako vauvana aloitettu kakkaralli vielä syvemmän rintaäänen?

Aviomiehenä lasten kanssa tehtävien arkisten asioiden lisäksi on pidettävä hellästi hyvänä naista, josta on tullut lapseni äiti. Välit on oltava kunnossa kaunottareen, johon olen rakastunut paljon ennen näitä uusia mahdollisuuksia osoittaa välittämistäni. Tulemme tarvitsemaan monta iloista nousuhumalaa, tuhat kappaletta karaokea Heinäkengässä ja loputtoman määrän hipaisuja pieneen punaiseen sydän tatuointiin niskassa, josta suhteemme lähti vahingossa käyntiin numerobaarissa. Enkä silti malta olla tunnustamatta, että ikävä tuntuu joskus vielä koskettavammalta kuin vieressä nukkuminen tai  kosketus.

Avaan myös särjet 

Nämä asiat pyörivät mielessäni AVA- kanavalla esitettävän Erilaiset äidit- sarjan ansiosta. Jos innostutte katsomaan sarjaa, toivon kiinnittävänne huomiota isän ja äidin suhteeseen. Haluan uskoa, että tässä suhteessa asuu yksi merkittävä mahdollisuus lapsen hyvälle kehitykselle. Kulttuurilla, uskonnolla, saati ihon värillä ei ole mitään tekemistä lapsen hyvän kehityksen kannalta vaan perheen aikuisten luomalla rakastavalla- ja kunniottavalla hengellä kotona arjessa.