sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kuomat rockia!

Autossa Radio Rockilta soi räyhäkkä kitarasoolo, joka sai niskani nytkymään musiikin tahdissa. Vänkärin paikalla vaimoni voivotteli ja näytti mahan heiluvan musiikin tahdissa. Kummastelimme oliko kyseessä todella musiikillinen elämys vai hauska sattumus. Suljin autoradion ja vaimoni huokaisi helpotuksesta, kun mahan voimakas rössyäminen loppui heti. Avasin radion uudelleen ja kuin salaman iskusta vaimoni voihkaisi ja maha heilui hillittömästi. Sain erävoiton jatkuvassa radiokanava kisailussa. Radio Nova, Aalto ja Groove ovat vaimoni valintoja. Minä kuuntelen mieluummin Radio Rockia, Cityä ja jos siellä on liian kova meno niin Ylen Puhe on viimeinen valinta. Vaimoni kanavavalinnat ovat pääsääntöisesti niin rauhoittavia, että hermot minulta menee. Uusi tulokas on selvästi kanssani rock-meiningin kannalla. Olen saanut vastakaikua myös huutelemalla mahaan viisaita. Pylly tai jalka tai jotakin sellaista mahasta on noussut tervehdykseksi. Se tuntuu mukavalta.

Lueskelin eilen vaimolleni lahjaksi antamaani Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö- kirjaa. Kirja on yksi suosikeistani. Keskustelimme vaimoni kanssa kirjan innostamana itsetunnosta ja eri asioista, jotka siihen vaikuttavat. Kirjassa esiintyvät tytöt ovat kokeneet isoja pettymyksiä ja tämän vuoksi saaneet säröjä itsetuntoonsa. Kokemus, kun rakkain ja luotettavin ihminen hylkää romuttaa herkän tytön itsetuntoa. Kiinnitimme huomiota tapaan loukata lapsen itsetuntoa ajattelemattomuutta meidänkin perheessä. Lapset kiintyvät vanhempiinsa ja arvostavat heitä. Pahan puhuminen perheen sisällä toisistamme vavisuttaa aina lasta, koska silloin loukataan hänelle tärkeitä ja tarkemmin ajatellen elämän ainoita asioita. Olimme vaimoni kanssa Ouluhallissa todistamassa meille tuntemattoman äidin ja hänen arviolta 4- vuotiaan lapsensa sanallista miekkailua. Äiti sanoi varsin painokkaasti, että jos lapsi ei heti tottele niin joutuu isänsä luokse. Lapsi katsoi äitiään ja sanoi, ettei halua isän luo. Muistin tämän eilen. Olemme vaimoni kanssa luvanneet, että olipa tilanne mikä hyvänsä, niin toisiamme meidän ei tule mustamaalata missään tilanteessa lapsillemme. Poika on joskus halunnut testata puhummeko äidin kanssa pahaa hänen isästään. Hän on kertonut asioita, joihin meidän olisi helppo kuorossa kiekua pahaa isästä. Olen kertonut pojalle etten tunne hänen isäänsä kovin hyvin.  Olen vakuuttunut, että poika pitää isäänsä tärkeänä ja rakastaa häntä ja siksi minusta on pitänyt tehdä pojalle selväksi, että en halua puhua pahaa hänestä. Minulle poika on tärkein ja siksi hänelle tärkeät ihmiset ja asiat ansaitsevat minulta arvokkaan kohtelun. Voiko terveelle itsetunnolle antaa paremmat mahdolliset kasvaa tällä tavalla? Samaa viisautta pitäisi osata käyttää arjessa. Eihän meidän vanhempien tulisi kilpailla perheessä loisteliasuudesta ja parhaimuudesta vaan soutaa vene yhdessä laituriin siten, että siitä voi jatkaa vahvana ja vastuullisena nuorena vaikka lentämällä kohti omia tärkeitä päämääriä.

Ouluhallin 4-vuotiaan isä saattaa valita radiokanavan lapsensä äidin mielestä vastenmielisesti ja isän uusi nainen on hutsu pahimmasta päästä. Voi olla, että isä on aidosti vaarallinen ja pahamies. Silti Kuomat pitää saada jalkaan ilman, että arvostuksen puutteesta kärsivällä vanhemmalla on siihen roolia ollenkaan.

Autossamme saa myös joskus soida Radio Aalto, koska perheessämme rakastettu nainen pitää siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti