Hulluilla päivillä alennuksessa tyttöjen kivekset

http://sweetbooksnstuff.blogspot.fi/2011/11/monday-updates_21.html

 Sunnuntaina jo postasin, että viikosta on tulossa ajanjakso, joka taivuttelee draaman kaarta monilla eri tavoilla.. En ole kovin maanantaivastainen, mutta toki pitkä työviikko aiheuttaa oman sykkeensä viikonlopun jälkeiseen aamuun. Toissapäivänä maanantaina aamu oli aivan hirveä. Tavaksi jo näyttää tulleen, että ultraäänitutkimuspäivä  pitää sisällään kireyttä ja suoranaista parisuhdeperseilyä. Nyt ultrapäivänä riita oli valmis jo ennen kuin vaimoni oli päässyt ylös sohvalta, jossa nukkui kuorsaukseni takia. Olin herännyt viemään häntä töihin sovittuun aikaan. Tarkoitukseni  oli hakea kyynärsauvat itselleni tiistaista polvioperaatiota silmällä pitäen ja palata kotiin. Kotona oli tarkoitus tehdä valmisteluja töihin sairaslomaani varten ennen aamupäiväistä ultrausta. Ultrasta minun oli mentävä suoraan työpaikalle. Hermot pettivät, kun vaimoani ei huvittanutkaan herätä ja halusi minun torkuttavan hiljaa. Tuli haukuttua erilaisin sanakääntein laiska ja isomahainen naisen retale niin, että helvetin tulipätsissä laava kuplii vieläkin iloisesti kuumasta ja kiihkeästä hetkestä. Lopulta vaimoni kuitenkin pääsi erilaisten vaiheiden jälkeen hyytävässä hiljaisuudessa töihin ja minä sain keppini haettua. Lomavalmistelut jäivät Kalevan urheilusivujen jalkoihin.

Ultrassa

Muutaman tunnin päästä kaarsin taas Skodani kanssa Nuottasaareen hakemaan vaimoani. Matka kävi kohti Maikkulan keskusneuvolaa. Odotusaulassa haisi piki neuvolan vieressä tehtävien asvalttitöiden vuoksi. Piki saattoi olla jonkin suuremman voiman merkki aamun pahasta hetkestä ja käski pistävällä hajullaan keskittymään tulevaan. Meidät kutsuttiin sisään ja vaimoni kävi tällä kertaa hitaasti, mutta moitteetomasti tutkimusta varten sängylle pötkölleen. Tutkimuksessa mitattiin pää ja vartalo. Tyttö näytti olevan parhaassa mahdollisessa kunnossa. Sellainen mielenkiintoinen yksityiskohta tytössä oli, että jalkojen välissä roikkuivat ilimiselvästi kivekset. Vaimoni oli juuri sunnuntai-iltana esitellyt ompelemaansa mekkoa ja äitini oli hankkinut ihania vaaleanpunaisia vaatteita. Katsoimme vaimoni kanssa toisiamme ja aloimme nauraa vedet silmissä. Rakenneultrassa lääkäri oli saanut meidät vakuuttuneeksi, että kyseessä on tyttö. Nyt kun omin silmin näin suhteettoman suuret pallit ruudussa niin riemuhan siitä repesi.

Kerrottuamme uutisen kotona poika suhtautui samalla tavalla. Hän nauraa rätkätti ja näytti ihan yhtä tyytyväiseltä isoveljen rooliinsa sisaruksen sukupuolen muutoksesta huolimatta. Omat ajatukseni pojan saamisesta ovat positiivisia. Minulla on kokemusta isoveljen roolista ja olen ollut tasapuolisessa kasvatusvastuusssa poikaani jo seitsemättä vuotta. Tyttö on edelleen tervetullut ja olisi rikastuttava lisä perheeseemme. Sattuneesta syystä kuitenkin koen, että olen kokeneempi poikalapsien kanssa. Kävi miten kävi sukupuoliruletissa ei ole kuin voittajia! Nimikuviot ainakin pyörähtävät uusiksi. Suuria taloudellisia menetyksiä kivekset eivät aiheuta, kun suurin osa vaatehankinnoista on tehty käytettynä.

Vielä pari ajatusta ystävyydestä

Vaimoni suhtautui palleihin hyvin. Minun mielestä yksi parhaista puolista vaimossani on juuri tapa suhtautua erilaisiin asioihin. Hän on perusvireeltään positiivinen ja löytää ns. muuttumattomista asioista aina jotakin ilmapiiriä parantavaa, positiivista näkökulmaa. Jos asioita voi taas muuttaa parempaan, hän on yksi tomerimmista ihmisestä tarttumaan toimeen. Vaimoni on minun paras ystävä.
Polveni leikattiin eilen tiistaina. Sairaalassa oli hyvä ystäväni ja hän oli töissä leikkaussalissa kun minua operoitiin. Hän kävi jututtamassa minua odotellessani pääsyä toimenpiteeseen, oli viimeinen kasvo ennen nukuttamista ja ensimmäinen kun heräsin. Hän oli soittanut heti leikkauksen jälkeen vaimolleni ja kertonut kaiken olevan kunnossa. Leikkauksen jälkeen juttelimme toimenpiteen sujumisesta asioiden oikeilla nimillä. Kotiuttamisen jälkeen kotona vaimoni avustuksella kampesin itseni parisänkyymme. Katselin ymärilleni ja huomasin taas, että tämä sama ystävä on ollut kasaamassa kaverina lähes kaikkia kotimme kalusteita, sänkyäkin, jossa nyt makaan. Nyt yritän zoomata hyllykön päällä olevaa tv:tä, jota käytän näyttönä tätä kirjoittaessani. Hyllykön ystäväni on kasannut tähän tilanteeseen metrin liian kauas. Onni on saada ystävä, joka huolehtii, auttaa ja ymmärtää kuinka isojen kysymysten äärellä olen mm. tämän polvioperaation kanssa. Tämän halusin vielä kirjoittaa vaikka eilen puhelimessakin kerroin hänelle saman.