Parisuhteessa suunnitelmat eivät aina kohtaa. Perjantai-illan työvuoro yhdistettynä lauantaiaamun aikaiseen puutarhakaluste-, multa-, terassiöljy-, kesäkukka-, varastoremontti-,kukkapenkki- ja ruoka-aiheiseen kahvipöytäkeskusteluun ei ollut minulle tajunnan räjäyttävän ihana viikonlopun alku. En jaksanut nostaa sykettä vaikka lauantaisuunnitelma vaikutti kireältä. Tähän itsekehitettyjen tekemättömien töiden paineeseen minun aktiivinen passivoituminen on myrkkyä. Tämä ei tarkoita etten suuremmin arvosta vaimoni kehittämää vimmaa mukavista pihatöistä. En arvosta, että mukavista asioista tulee paineita.
Terassin öljyäminen ei ole rakettitiedettä. Se osaa odottaa eikä öljyämiseen eikä öljyn hankintaan tarvitse neuvonantajaa, ei edes mielipidettä sen jälkeen kun väri on päätetty. Silti touhuamisen lopputulos oli se, että aktiivisen passivoituminen loppuhuipennukseksi päätin toteuttaa projektin kun rakas vaimoni on silmän kantamattomissa. Vaimoni ei ehkä osannut arvostaa hersyvää verbaalista talenttiani kun tämän hänelle kerroin vivahteikkain sanakääntein.
On hyvä uskaltaa rehellisesti näyttää heikkoutensa. Kipeästä aiheutuva käytös voi olla paljon muuta kuin mitä puoliso odottaa. Rakastava ihminen ei halua saada itselleen kokoajan mitä on parisuhteelta odottanut. Sydämellään rakastava ihminen haluaa antaa ja ymmärtää parisuhteessa sen mitä toinen tarvitsee.
Ei huoli katoa painostavan rentouttavilla pihatöillä. Se katoaa kun huoli vuodosta raskaudessa on ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti