- Eikö ookki niin, että toine lapsi pillaa lopullisesti elämän? Sanokaa te ku sen parraimmin tiiätte.
Kysymyksen esitti saunassa minulle ennestään tuntematon mies. Tutummat olivat vasta saaneet toisen muksun. Oudolla oli huolena miten käy kolmen viikon reissujen Norjaan kalalle. Kokeneet toisen lapsen isät myötäilivät, että pilalle menee. Ainakin silloin kun lapsi on pieni. Äidin kädet eivät riitä kahden pienen kanssa. Nyökyttelin mukana ja mietin, että meillä vanhempi sisaruksista on varmasti iso apu meille. Apu ei ole tärkeä, että elämäni ei menisi pilalle vaan siksi, että hänestä on varmasti iso apu.
Luin päivällä tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että isä on äitiä tärkeämpi. Rakastavan ihmisen puute tai välinpitämättömyys jättää aina varmasti jäljen. Missään nimessä en usko, että rakastavat vanhemmat ovat menestymisen ja hyvän elämän tae, mutta mahdollisuus kuitenkin. On isän tyttöjä ja äidin poikia ja toisin päin. Tuntuu kuitenkin loogiselta, että jos äiti tekisi kolmen viikon reissun Norjaan kalalle kun lapset ovat pieniä, reissu koittelisi perhettä enemmän kuin isän reissu. Tai ehkä kummankaan reissulla ei olisi mitään merkitystä. Isä ehkä muistaisi äidin reissun ikuisemmasti kuin äiti isän. Omalla kohdallani kolmen viikon reissu tuntuisi jo nyt 10- vuotiaan ja vaimoni kansoittamassa perheessä huonolta saati sitten kun pienokainen on syntynyt. Jos kuukauden ikäisen vauvan aikana olisi pari viikkoa pois olisi hukannut puolet koko lapsen elämästä. Ei tule kauppoja. Isät on tärkeitä, lapset on tärkeitä ja äidit on tärkeitä. Se on minun tutkimukseni tulos.
Jäähdyteltiin saunomisen lomassa niin sama heppu antoi pyyteettömästi myös synnytysvalmennusta minulle kokemattomalle voimakkaasti vaatien. .
- Muista ilokaasu, se kuuluu isällekki, muistat sitte sen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti