Viivasta aivomyrskyyn

Viiva oli havaittavissa raskaustestissä. Pätevämpi loogisen ajattelun talentti pystyi ehkä sen jo edellisen tekstin viitekehyksestä huomaamaan.

Vastuuntuntoinen ja parhaaseen äitiyteen pyrkivä vaimoni ahmi samantien kaikki netin aiheesta kirjoitetut keskusteluforumit ja valistussivustot. Hauskinta oli huomata, että juuri tuosta viivasta alkoi aamullinen pahoinvointi. Kuuntelin aamusella kun vaimoni pesi hampaita ja harjaamisen tauottua (työntää harjaa kurkkuun) kuuluu yökkäyksen ääniä. Kokeilin samaa oman hammaspesuni aikana ja todella, viisauden hampaiden takaa kun huolella hampaita pesee niin alkaa yököttämään. Kyllä, odotus on alkanut!

Vaimoni oli tänään viikannut parisänkymme peitot, mutta tyynyt olivat laittamatta ja päiväpeitto levittämättä. Huomautin, että mikset kehdannut pedata sänkyä loppuun niin selitys oli, että ei ehtinyt kun ei halua näyttää perseeltä kun mennään kohta ensimmäistä kertaa neuvolaan. Petasin loppuun, kävin suihkussa ja tulin alakertaan. Vaimoni luki aamulehteä ja hyräili, enkä malttanut olla mainitsematta äskeisestä kiireestä. Rakas, ei perseeltä näyttävä vaimoni vastasi, että en petannut kun en viitsinyt, en jaksanut ja väsytti. Oikaisu nauratti.

Se viiva oli suuri vaahtopää, joka mieluisana kävi läpi päästä varpaisiin. Olen nähnyt maalaisjärkisyyden ulkopuolella, hulluuden ja päihteiden kanssa taistelevia vanhempia. Itse en osaa toistaiseksi lukeutua mainittuihin ryhmiin ja parempaa äitiä en voisi lapselle toivoa. 10-vuotias työnäytekin pätevöittää vaimoni lapseni äidiksi.

Huudan aamulla 10000:ta kertaa poikaa aamiaiselle jo kiristyneellä äänensävyllä. Pukiessaan hän hiljaa kenenkään kuulematta kuiskaa, "joojoovitunhomo". Terve poika, sanon mielessäni.