Nyt tuntui!

Pidin kättä mahan päällä ja yritin tuntea liikkeitä kun äidin mukaan oli menossa vauvan iltajumppa. Liikkeitä ei tuntunut, mikä ei ole kummakaan, kun istukka on edessä. Siinä mietiskelin, että milloinhan käden voisi ottaa pois etten tuntuisi välinpitämättömältä. Katselin Neljän tähden illallista ja kättä oli jotenkin hankala pitää vieressä olevan jalkapallon päällä. Otin käden pois ja vaimoni kysyi, että etkö malttanut odottaa. En malttanut. Sitten oli hiljaista pl. Sabina Särkän nauru.

Viikko on ollut poitsun kouluvaatimusten kanssa hankala. Maanantaina hän oli poissa koulusta flunssan takia. Tiistaina tuli koulusta viestiä, että läksyt joita maanantaina tarkistettiin oli tekemättä. Edellisenä perjantaina poika ei ollut merkinnyt oikeita tehtäviä. Keskiviikkona poitsu ei muistanut näyttää koulukalenteria, jossa oli poikkeava koulun alkamisaika torstaille ja torstaina elokuvareissu jäi tekemättä kun bussi oli mennyt. Perjantaina aamulla olin kotona kun poitsu oli vaatteet päällä menossa kouluun. Muistutin aamupesusta. Se oli unohtunut ja paha isäpuoli alkoi säteillä paholaisuutta. Mietin missä menee huolettomuuden, laiskuuden tai jonkun tarkkaivaisuus vajaavaisuuden raja.

Toisaalta poika on aivan uskomattoman hellyttävä ja fiksu. Poika laittoi viikolla päivällistä ohjeideni mukaan. Nakkisoppa höyrysi kattilassa ja pöytä oli katettu kolmelle, voideltuja leipiä myöten. Halauksen kera poika toivotti perheen tervetulevaksi syömään. Syönnin jälkeen hän lähti kokemaan katiskan uimalla. Katiskan ollessa tyhjä, metsästä oli tarttunut mukaan sieniä, koivuhaperoita. Poika laittoi ne meille paistettuna sipulin kera iltapalaksi.

Vierailimme tänään Hiukkavaara Piknikissä. Kuuntelin infoa uudesta isosta kaupunginosasta johon tulee käsittääkseni 40 000 asukasta. Kaupungiosa tulee olemaan Suomen suurimpia. Hiukkavaaran keskustasta rakentuu iso ja kaupunkimainen sekä ympärille rakennetaan laaja pientaloalue. Kouluja alueelle tulee kaksi. Toinen on n. 1000 oppilaan pieni kyläkoulu ja toinen myöhemmin rakennettava pienempi sivukoulu. Hiukkavaara infosta homma jatkui työpajoilla, jossa kaupunkilaiset saivat ideoida alueen vapaa-ajan toimintoja sekä läpi virtaavan Myllyojan hyödyntämistä. Ajatuksena oli minusta viisaskin lausahdus- "Aika on rahaa, mutta vapaa-aika rikkautta".  Minua olisi kiinnostanut enemmän työpaja, jossa ideoitaisiin kymmenen koulua, joissa oppilaita olisi n. 100 per koulu. Pienemmät yksiköt ottavat huomioon paremmin yksittäisen pienen ihmisen kuin laitos, jonka ovista virtaa miljardi ihmistä sadasosasekunnissa. Olen saanut itse kasvaa suht pienessä koulussa.  On vaikea kuvitella, että noin ison laitoksen opettaja jututtaa yli kolmekymmentä vuotiasta entistä eka luokkalaistaan kummipojaksi kun kävelellään vastaan Anttilan lastenvaateosastolla. Minä saan maistella tällaista herkkua ja poikakin taitaa saada ainakin jossain määrin. Toivottavasti myös pikkuihminen, joka astuu kouluunsa jo 2019. Koko perhe äitiä lukuunottamatta saa Serviisin kumipotusta niin eikö se jo riitä?

Poika piti aamulla kättä äidin masun päällä ja taisi olla vähän hoppu katsomaan aamun lastenohjelmia. Kuului iloinen: "Nyt tuntui!" -huuto ja sitten pikainen pyrähdys katsomaan lastenohjelmia. Poika on hellyttävä ja fiksu, eikö vain?

ps. kuuntelin oheista Samuli Putron, Olet puolisoni nyt - sinkkua ajatuksella ja päätin, että meidän avioliitossa minä haluaisin mennä ensin.